Ystävänpäivän jälkeen on tapahtunut hurjasti asioita ja minä en ole ehtinyt raportoimaan kaikkea mikä olisi pitänyt. Mutta yritetään kaivaa äidin hatarista muistikuvista ne tärkeimmät.
Ennen Esikoisen hiihtolomaa, Mummi ja Pappa tulivat kyläilemään, sillä päiväkodissa oli Isovanhempien päivä. Isovanhemmat oli kutsuttu päiväkotiin aamukahville, leikkimään ja laulamaan sekä tutustumaan itse päiväkotiin. Hurjan hauskaa oli kuulemma ollut ja olihan noita isovanhempia kiva nähdä täällä meillä kotonakin. Myös Esikoisen Kummieno tuli M:n kanssa käylähtämään ennen hiihtolomaa. M:n ison mahan sisältöä arvailtiin edelleen ja pakkasimme heille ison kansan vanhoja lasten vaatteita mukaan. Äiti huokaisi helpotuksesta, kun laatikoihin tuli edes hieman lisää tilaa.
Kyläilyjen jälkeen siirryimme viettämään hiihtolomaa. Esikoinen oli vapaalla päiväkodista ja puuhailimme tyttöjen kesken kaikenlaista. Vietimme paljon aikaa pikku-serkkujen seurassa. Kävimme uimassa, laskemassa pulkkamäkeä ja Esikoinen hiihti huimat puoli kilometriä yhteen kyytiin. Äiti oli kyllä kovin huolissaan hiihtoreissun alkupuolella, että eikös jo käännyttäisi takaisin. Kuvittelin päässäni kantavani neitiä suksineen sen puoli kilometriä upottavassa hangessa. Mutta ei, ilmeisesti neiti sai puhtia katsellessaan pikkuserkkunsa hiihtoa edellään ja äiti oli ihmetyksestä soikea. Ja isona apuna oli A, äidin enon vaimo, joka työnteli Tosikoista vaunuissa hiihto- ja mäenlaskureissuilla, ja kaitsi Esikoista uimassa, jotta uiminen Esikoisen ja Tosikoisen kanssa oli yleensäkään mahdollista. Yksinään ei tulisi noiden vauhtiviikareiden kanssa mieleenkään lähteä uimaan.
Kaiken kruunasi reissu Flamigon kylpylään ja hotelliin koko perheen voimin. Peuhasimme altaissa ja laskimme kaiken laisia liukumäkiä parin tunnin ajan niin, että kaikki olivat ryppyisiä kuin rusinat. Esikoinen laski niin hurjista liukumäistä, että korkean paikan kammotonta äitiäkin oikein hirvitti. Tosikoinenkin käkätti koko matkan, kun hieman rauhallisempaa mäkeä Isän tai Äidin sylissä pääsi laskemaan. Lisäksi Tosikoinen aurasi sammakkokellukkeensa kanssa kahluuallasta edestakaisin. Hotellihuoneeseen päästyämme ja Isän iltapalanmetsästyksen saaliina saamien pitsojen ahmimisen jälkeen saimme lapsoset nukkumaan. Olimme varanneet oikein kuohuviiniä tähän hetkeen, lapset nukkumassa, hotellihuoneen sängyllä kaksin pötköttäessä voisimme hieman siemailla kuohuvaa ja naitiskella rauhallisuudesta. Mutta mites siinä sitten kävikään. Katsoimme hiljaisina toisiamme ja päädyimme nukkumaan. Kuohuviini sai jäädä parempaan hetkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti