Ouluun??

Esikoinen tokaisee aamupalapöydässä, "Minä menen Ouluun!" Jahas, mistäköhän nyt tuulee. En tietääkseni ole kertonut mitään Oulun kaupungista, että mistäköhän neiti on oikein paikasta kuullut. Kysyn vielä varmistukseksi, että siis Ouluun olet menossa? Esikoinen näyttää vähän harmistuneelta ja korjaa minua. "Ei, minä menen Ouluun." Arvailen erinnäisiä sanavaihtoehtoja, koska aiemmin Esikoisella oli tapana jättää sanoista ensimmäiset kirjaimet pois. Kunnes välähti, Esikoinen oli siis menossa Kouluun. Ilmeisesti pikkuserkun tarinat ekalta luokalta ja törmäämiset koulu-/kotimatkoilla ovat jääneet mieleen.

Imurointia

Kaivan imurin kaapista, koska vaunujen mukana tuleva hiekka alkaa vallata jo olohuoneemme lattiaa. Esikoinen toteaa, että hän kanssa, ja kaivaa laatikosta kuulosuojaimensa ja hakee keittiöstä pienen rikkaimurin. Imuroin jonkin aikaa, kunnes Esikoisen rikkaimurista kuuluu kummallinen horahdus ja imurin kummallinen ääni peittyy Esikoisen parkaisuun. "Minun suttani!", kuuluu huuto. Esikoinen oli imuroinut rakkaan ötökkäsukkansa rikkaimurin uumeniin. En pystynyt taas pidättelemään nauruani, vaikka toinen oli ihan surun murtama. Onneksi ötökkäsukka saatiin pienellä purkuoperaatiolla poistettua rikkaimurin sisuksista ja saimme Esikoisen kasvoille pienen hymyn takaisin.

Vessakirjoituksia

Otsikolla voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa, mutta tällä kertaa kirjoitan postausta kirjaimellisesti vessassa. Voidaanko sanoa suoraan, että vessa on välillä ainoa paikka jonne voi karata ajattelemaan omia ajatuksiaan. No aina ei tosin sielläkään, kun olemme koko perhe ahtautuneet iltaisin samaan vessaan, pestään hampaita ja takapuolia. Näyttää tosi tehokkaalta noin kahden neliömetrin pinta-alalla, niin ja ahtaalta.

Esikoisen kanssa on vaihtelevaa. Välillä tapellaan hampaat irvessa, mutta välillä on taas ihan aurinkoista. Toissapäivänä oli taas pikku taistelua potalla istumisesta, vai oliko se pukemisesta, no samapa tuo. Esikoinen kieltäytyi kunniasta ja lähti juoksemaan keittiöön vihaisena. Mennessään huusi vielä kovaan vihaiseen sävyyn, "EIKÄ! MINÄ MENEN MUMMULAAN!" Ja taas oli pokassa pitelemistä.

Tosikoinen puolestaan menettää hermonsa liikkumattomuuteen. Silmistä ja eleistä näkee, että tarve mennä ja tehdä olisi jo kova, mutta kun kroppa ei toimi halutulla tavalla ja kärsivällisyyttä määrätietoiseen harjoitteluun ei ole tippaakaan. Sorminäppäryyttä puolestaan tytöltä löytyy. Maissinaksut sujahtavat suuhun taitavasti ja naksua siirrellään taitavasti kädestä toiseen. Lisäksi naisellisia piirteitä löytyy jo rutkasti, kun neiti käyttää maissinaksua kasvojensa T-alueen kuorintaan. Poikkeuksetta ohut kuivunut kerros maissia löytyy kasvojen iholta, jonka saan kostealla liinalla hinkata irti.

Kampaajalla

Tähän asti Esikoisen tukkaa on leikannut meikäläinen. Käytännössä tärkein asia on ollut saada otsatukkaa pätkästyä, jotta Esikoinen näkee eteensä eikä kävele päin seiniä. Tosin tämä leikkausoperaatio hieman tylsillä saksilla Esikoisen kiemurrellessa on ollut hyvinkin vaarallisen näköistä touhua. Joillakin kerroilla tyteli on sidottu Isän jalkojen väliin ja päästä on pidetty kiinni kaksin käsin. Silti on ollut vaarana että leikkaan joko Isältä sormen, Esikoiselta korvan tai puhkaissut jonkun silmän. Näiden operaatioiden päätteeksi on aika huvittavaa saada positiivista kommenttia päiväkodin tädeiltä, kuinka hieno tukka Esikoisella onkaan. No ehkä se nyt jotenkuten suoraan tuli.

Toissaviikolla meikäläinen kuitenkin päätti viedä Esikoisen kampaajalle ensimmäistä kertaa elämässään vapaapäivän kunniaksi. Esikoinen istahtaa innoissaan kampaajan korotetulle tuolille ja tutkii kampaajaneitosen kanssa essussa olevien eläinten kuvia. Esikoinen ei hievahdakaan ja tottelee nätisti kampaajan toiveita pään asennosta. Kaiken lisäksi Tosikoinen istuu kiltisti ilman huutokohtausta ostoskärryihin tungetussa turvakaukalossaan. Kaksi vuotta kasvatettu takatukka pätkästään tasaiseksi ja otsatukkaa lyhennetään kohtuu reippaasti toiveideni mukaisesti. Ja tämä kustantaa 21 euroa! Siis minuuttihinta on huomattavasti enemmän kuin mitä meikäläisen hiusten leikkaukseen kuluu, mutta pidän suuni supussa ja maksan kiltisti. Ainakin tämä helpotti vanhempien hermoja ja säästi hieman aikaa. Mutta voi olla että rohkenen taas seuraavalla kerralla kokeilla sohia itse saksilla.

Naimisiin

Esikoinen tunkee pienen hiuslenkin sormensa ympärille ja kiemurtelee hymyillen. "Äiti, minä olen naimisissa", tokaisee Esikoinen. Kyselen kenenköhän kanssa sitä mahdetaan naimisissa olla. "Äidin kanssa", vastaa Esikoinen. Kerron olevani jo naimisissa Isin kanssa. Pientä pohdintaa seuraa lausahdus, "Minä naimisissa Isin kanssa, Äiti mummun". Selvähän se sitten on.

Järkytys

Sitä tulee lähes päivittäin aina ajateltua, että kuinka sitä haluaisi asioiden olevan paremmin. Sitä toivoo saavansa enemmän aikaa itselleen, parisuhteelleen, lapsilleen. Toivoo isompaa taloa ja enemmän rahaa ja enemmän lomaa ja enemmän vapaa-aikaa ja ja ja. Väsyneenä ja taisteltuaan iltarutiinien kanssa pari tuntia sitä ei oikeasti muista mitä hyvää tässä perhe-elämässä oikeastaan olikaan, ollenkaan.

Mutta sitten lähellä tapahtuu, pieni 3-vuotias poika menettää äitinsä. Aviomies menettää vaimonsa. Ja aivan liian nuorena. Omat murheet ja marinat tuntuvat aika säälittävän pieniltä tässä kohtaa. Meidän elämään ei oikeasti kuulu juuri mitään muuta kuin hyvää. Me olemme terveitä, meillä on toisemme, meillä on oma koti, monia hyviä ystäviä ja läheisiä, meillä on lapsia ja työpaikka. Mitä kaikkea meillä onkaan. Meidän pitäisi pystyä elämään tässä ja nyt ja nähdä asiat positiivisemmin. Harmittaa, että vasta näin kaameita asioita nähdessään tajuaa, että itsellä on kaikki oikeastaan todella hyvin.

Pullotaistelu

Äiti meni ja ilmoittautui sukellusviikonlopulle, ihan vaan itsekseen, julma Äiti! No, tämä antoi lisää motivaatiota saada Tosikoinen syömään pullosta ja nukahtamaan ilman tissiä. Pulloja on aiemmin kokeiltu jos jonkinlaista mallia ja tuttiakin on suuhun tungettu vaikka minkä muotoista, mutta ei. Pullosta on tullut karmea huuto ja tuttia on pääasiassa pureskeltu, jonka jälkeen se on kaaressa pullautettu ulos suusta. Ja jos tuttia on väkisin suussa pidetty, on se aiheuttanut kyökkimistä, parkua ja pahaa mieltä.

Isän suostuttua Äidin reissuun Saimaalle sai kuitenkin aikaan liikkeen, jota ihan itsekin ihmettelen. Isä sai Tosikoisen nukahtamaan illalla yöunilleen syliinsä ensimmäisen kerran koskaan.  Lisäksi seuraavana päivänä päätin, että aamuruokailun jälkeen tissiä ei tule ennen kuin pullo on tyhjentynyt. Kaivoin taas pumpun kaapista, jotta voisimme tarjoilla pullosta tuoretta tavaraa pakastettujen tai korvikkeiden sijaan. Sitten vaan odottelemaan nälän saapumista. Ensimmäisten väsymysmerkkejen aikaan tungin pulloa Tosikoisen suuhun. Tästä aiheutui pääasiassa pelkkää huutoa. Tosikoisen katseesta loisti syvä loukkaantuminen, ettäs kehtaatkin tunkea tuota silikonista kamalaa juttua suuhuni, tai ainakin äidin päähän tupsahteli tapahtuneesta tällaisia lauseita. No, huudon päättelemänä Tosikoinen nukahti päiväunilleen ilman maitoa melko väsyneenä. Herättyään unilta päätin yrittää toisen kerran, kun neiti kiljahteli iloisena hymyssä suin. Pullo lämpimäksi ja hymyillen tungin pulloa taas tosikoisen suuhun. Hieman hämmentyneenä ja ihmetellen pyöritteli Tosikoinen pullon tuttia suussaan hetken ja imaisikin vanhan konkarin elkein maidot poskiinsa. Siis mitä? Tässäkö tämä titaanien taistelu nyt olikin. Täytin pullon toistamiseen parin tunnin päästä ja syöminen onnistui lähes ongelmitta. Ilmeisesti liian väsyneenä pullosyöttöä ei vaan kannata yrittää ja aiemmat yrityksen olivat kaatuneet siihen.

Tyytyväisenä saavutuksiini laitoin Tosikoisen kantoliinaan, jotta saisin hänet vielä päiväunille ilman tissiä. Ajattelin piruuttani kokeilla vielä tuttia liinan kanssa. Ja mitä vielä, Tosikoinen imaisi tutin suuhunsa ja lutkutti sitä posket lommolla tyytyväisenä kunnes nukahti. No nyt ovat maailman kirjat sekaisin. Meidän Tosikoinen näyttää ihan vauvalta, kun sillä on tutti suussa, sanoi Isä ihmetellessään meidän touhuja. Ilmeisesti Tosikoinen luopui heti kertaheitolla vahvoista periaatteistaan. Nyt äidin viikonloppuloma näyttää siis toteutuvan melko suurella todennäköisyydellä. Lisäksi Isäkin vaikuttaa tyytyväiseltä, kun pystyy osallistumaan Tosikoisen ruokailuihin aina silloin tällöin. On ne vaan söpöjä, tytöt ja Iskä lempipuuhassaan, syömässä!

Vesipetoja

Vanhempien intohimoisista vesiharrastuksista johtuen ovat perheemme lapset päässeet (tai joutuneet) myös tutustumaan veden ihmeelliseen maailmaan. Kumpikin tytöntyllerö vaikuttaa tällä hetkellä pääasiassa pitävän vedessä peuhaamisesta, onneksi. Esikoisen kohdalla mietimme, että menisimmekö oikein vauvauintiin. Kun totesimme, että neiti herää aikaisintaan aamulla kello yhdeksän, vanhempia aikaiset heräämiset kauhistuttavat, vauvauinnit maksavat aivan törkeän paljon ja osataan me itsekin vesileikkejä leikkiä, päädyimme itsenäiseen uintiharrastukseen omilla aikatauluilla ja tavoilla. Jonkin verran vauvauinnista meillä oli kokemusta, sillä olimme käyneet pariin otteeseen kummipoikamme ja hänen veljensä kanssa vauvauinnissa. Lisäksi luotimme, että perusjärkeen voisi luottaa ja hyviä vinkkejä saisi varmasti tutuilta vauvauimareilta.

Esikoista siis uitettiin ja sukellutettiin reilun 3kk iästä lähtien ja meininki on tänä päivänä sen mukaista. Välillä saamme seurata sivusta muiden altaalla olijoiden, pääasiassa äitien, kauhistuneita katseita ja reaktiomaisia nytkähdyksiä, kun Esikoisemme pulahtaa pinnan alle ja emme itse ole heti rientämässä apuun. Pitäähän sitä katsoa pääseekö Esikoinen itse takaisin pintaan. Ja jos pääsee, katselevat sivulliset hieman hämmentyneinä meidän antamia aploodeja ja kehuja. Tästä taitaa olla myös syynä se, että Esikoinen painelee uimahallin isosta liukumäestä itsekseen ja häntä ei enää syliin pakoteta ilman suurta huutokonserttia.

Tosikoinen on käynyt hallissa nyt tasan 3 kertaa ja veteen päästyään potkii ja sätkii virne naamalla niin että kaksi alahammasta loistavat altaan toiseen päähän saakka. Vesipedolta vaikuttaa siis tämäkin tapaus ja kehitys saattaa olla hurjempaa kuin osaamme arvata jos vaan päättää ottaa mallia isosiskostaan.

Esikoinen sukeltamassa 11/2010, (kameran takana ystävämme L)

Kieritään ja tutkitaan varpaita

Normi kotipäivä. Tosikoinen köllii olohuoneen lattialla ja puristelee varpaitaan. Tosikoinen on löytänyt varpaansa toissapäivänä ja nyt niitä puristellaan vähän väliä. Suuhun niitä ei vielä saada, koska vatsamakkarat ovat vähän tiellä. Käsin varpaihin ylettää juuri ja juuri. Äidistä aikas huvittavan näköistä touhua. 

No äidin kahvihammasta alkoi kolottaa ja jätin Tosikoisen puristelemaan varpaitaan olohuoneeseen. Heti kun sain purut koneeseen, alkoi karmaiseva huuto normaalin kiljahtelun sijaan. Löysin Tosikoisen nojaamasta tv-tasoon. Pää kolahteli ikävään tason kulmaan Tosikoisen yrittäessä päästä pois pinteestä. Otin Tosikoisen syliini rauhoittumaan ja samalla ihmettelin, miten ihmeessä Tosikoinen oli pystynyt siirtymään keskeltä olohuoneen lattiaa tv-tason viereen. Mitään muuta selitystä siirtymälle ei ole kuin että Tosikoinen on kierinyt paikasta A paikkaan B. Äidin kauhistus toteutui. Jo hieman vauhkoa minussa on esiintynyt, kun olen Esikoiselle selittänyt, että pieniä pääsiäismunista saatuja hellokity-hahmoja ei saa lattialle jättää, ettei tosikoinen syö ja tukehdu niihin. Ja nyt kun Tosikoinen oikeasti osaa kieriä, kasvattaa vauhko äiti-hahmo todella päätään.

Katsotaan nyt kuinka radikaaleihin tekoihin sitä pitää ryhtyä, että äiti pysyy järjissään ja lapset hengissä. Ehkä en nyt kuitenkaan vielä kiellä kaikkia leluja Esikoiselta. Pitää vissiin vaan kärsivällisesti siivota lattiapintoja ja toivoa että vahinkoja ei tapahdu. Eihän tämä kauaa kestä, reilu puoli vuotta?  

Naperot neuvolassa

Suuntasimme koko perhe neuvolaan. Esikoisella oli 2,5-vuotis tarkastus ja Tosikoisella 5kk-tarkistus. Tosikoinen laitettiin puntariin ensin ja pääsimme taas aivan uusille käyrille. Neiti oli saavuttanut huikean 8750g  painon ja pituutta oli 65cm. Meidän neiti on siis +25 käyrällä, wohoo! Aika hyvin lähes pelkällä dieettirintamaidolla.

Tosikoisen punnitusten jälkeen pääsi Esikoinen tulilinjalle. Aloitimme homman kuva-arvoituksilla, joka sujui oikein hyvin. Delfiini on nisäkäs -tärppiä Tosikoinen ei kuitenkaan tällä kertaa kuvista saanut esittää, mutta onneksi Isä esitti tämän vielä lisäkysymyksenä. Esikoisen piti myös laittaa punaiset ympyrät punaiseen laatikkoon ja keltaiset ympyrät keltaiseen laatikkoon, joka sujui kuin rasvattu. Tämän jälkeen Esikoinen sai kynän käteen. Paperilla oli valmiiksi piirrettynä viiva ja Esikoisen tuli piirtää samanlainen viiva alkuperäisen viereen. Esikoinen aikansa piirreltyään totesi kuitenkin, että "Minä piirrän veneen". No hieno vene siitä tulikin. Neuvolan täti sai kuitenkin viimein Esikoisen piirtämään myös sen viivan. Ja vähän lisääkin viivoja. Tästä tuli jotenkin mieleen Esikoisen Enon piirtämät ympyrät, vai perunoitako ne olivatkin. Lopuksi Esikoinen vielä sai kriittisiksi mitoikseen 12,2kg ja 87cm. Taitaa Tosikoinen ottaa kohta kiinni, ainakin painossa. Esikoisen suoritettua kaikki 3-vuotiaille tarkoitetut tehtävät kohtuu mallikkaasti, totesi neuvolan täti, että seuraavan kerran tavataan vasta 4-vuotiaana.