Merellä

Suomenlahdella

Mummi ja Vaari tupsahtivat ovesta sisään. He olivat ystävällisesti lupautuneet Esikoiselle seuraksi viikonlopun yli, kun me vanhemmat olimme varanneet reissun Suomenlahdelle hylkyjä pongaamaan. Esikoinen vilkutteli tyytyväisenä keittiön pöydän äärestä kesken tärkeiden piirrosten, eli tyypilliseen tapaansa hän ei juuri vanhempiensa katoamisista välittänyt, kunhan seuraa riittää. Äiti, isä ja Tosikoinen hyppäsivät autoon ja kaahastivat Helsingin kalasatamaan. Satamassa meitä odotti vanha tuttavamme sukellusalus Orbiit, jonka laitojen sisäpuolelle mahtui huimat parikymmentä sukeltajaa, miehistö ja kokki. Tällä kertaa sukeltajia oli hieman normaalia vähemmän, mutta porukkaan kuului sitä enemmän nuorempaa ei-sukeltavaa väkeä. Tosikoinen oli porukasta nuorin, mutta ei juuri herättänyt huomiota. Tosikoinen kun viihtyi laivalla oiekin hyvin, moottorin hyrinä, mukava pieni keinuhdinta ja meri-ilma ilmeisesti savat Tosikoisen nukkumaan hyvin ja viihtymään uudessa seurassa. Sylittelijöitä löytyi myös yllin kyllin, joten äidin naamatauluun ei juuri ehtinyt kyllästyä.

Porukan nuorin sukeltaja

Kellumassa

Äidille oli luvattu huikea määrä sukellusminuutteja, joten päällä ollut nuha ja antibioottikuuri hieman hermostuttivat, pääsisikö niitä kaikkia minuutteja nyt hyväkseen käyttämään. Onneksi ensimmäinen sukellus hylkypuistossa onnistui ilman ongelmia ja seuraavia odotettiin innolla. Lisäksi kelit olivat aivan mahtavat. Pintavesi oli huikeassa 18-20oC asteen lämpötilassa, tuulta ei ollut juuri ollenkaan ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Viikonloppu ei voisi paremmin alkaa. Seuraava täysin tyyni päivä vietettiin Klaus Oldendorf -nimisen hylyn päällä. Hylky oli kuten muistinkin, täydellinen sukelluskohde. Vettä pään päällä 30-35m ja näkyvyys kohtuulliset 5-10m. Pongattuani tutun ruorin, peräsimen, varapotkurin, kattoikkunoiden kehykset ja repeämäkohdat oli sukellusminuutteja kertynyt jo reilut parikymmentä. Nousu ja dekoilut korvameduusojen seurassa päätti toisen sukelluksen leveään hymyyn. Kolmannen päivän sukellus tehtiin minullekin aivan uudella kohteella nimeltä Edmund. Vanha puinen hylky oli noin 20-25m syvyydessä ja näkyvyys oli melko heikko. Juuri ja juuri näki edessään potkivan sukeltajan kokonaan. Näkyvyys ei kuitenkaan oloa masentanut, sillä sukellus oli kuitenkin oikein mukava ja leppoisa. Korvameduusojen määrä oli tällä kohteella tuplat edellisestä, onneksi meduusat olivat vain pintavesissä, muuten olisi hylky saattanut jäädä meduusoilta näkemättä.

Hyppy veteen

Korvameduusa

Äidin sukellusten aikana Tosikoinen nukkui tai viihtyi isukin ja muiden sukeltavien seurassa. Isompia älämölinöitä ei neidistä irronnut tai sitten äidille ei niistä kerrottu. Isukille vielä iso kiitos äidin sukelluskamojen huollosta ja pullojen täytöstä. Ilman tätä ei olisi äiti taitanut sukeltaa ollenkaan. Lisäksi mukana reissaavat piristivät äidin päätä huimasti, nyt jaksaa taas pitkän pätkän normiarkea.

Iltamaisema Suomenlahdella

Takaisin kotiin saavuttuamme Esikoinen istui olohuoneessa mummin kanssa leikkimässä. Takapuoli ei irronnut lattiasta ilman kunnon kehoituksia, niin ikävissään hän vanhemmistaan oli. No hyvä niin. Tarinoiden mukaan isovanhemmilla ja Esikoisella oli ollut oikein hauskaa yhdessä. Metsässä oli talsittu polkuja, kiviä oli kaahittu, mustikoita popsittu, leikkejä leikitty, keinussa keinuttu ja laulujakin oli yritetty laulaa. Mummi oli laulukirjaa tavaillut, kunnes Esikoinen oli todennut: "Mummi ei osaa, äiti osaa."