Leikkipuistossa

Kävelemme tällä kertaa kunnan tarjoamalle leikkipuistolle, kun oma piha alkaa tympiä sekä äitiä että Esikoista. Tosikoinen keikkuu ergonomisesti kantoliinassa kun Esikoinen suostuu juuri ja juuri pitämään kiinni rattaiden kyljestä, kun äiti on tarpeeksi pitkään pelotellut iso-paha-auto-tulee-ja-ajaa-pienen-tytön-päälle lauseillaan. Pääsemme puiston reunalle joten kuten hienossa järjestyksesä ja hymyssä suin. Ja mikäs sen parempaa, tämä hieman kauempana kotiovesta sijaitseva leikkipuistohan pitää sisällään isomman ja hienomman liukumäen, paremman hiekkalaatikon, pienen "leikkimökin", enemän keinuja ja niitä edestakas vatkattavia "ratsastus"-jousi härveleitä. Esikoinen touhuaa innolla leikkipuiston joka nurkassa, kantaa penkille isoimmat löytämänsä kivenmurikat ja keittää äidille vielä kupposen teetäkin, joka tosin tarjoillaan lapiolla ja vähän isommassa ämpärissä. Hetken kulutta leikkipuiston reunaan ilmestyy toinen hieman Esikoista kookkampi pikkulapsi. Esikoinen juoksee lapsen luo ja he alkavat saman tien leikkiä yhdessä. "Tule tänne" Esikoinen komentaa uutta tulokasta, joka tottelee kuin äitiään ja he menevät yhdessä laskemaan liukumäkeä. Ei voi kun ihmetellä tuota muksujen touhua. Missä piilee se ujoutta ja kangistunutta kommunikointia sisältävä juro suomalainen perusluonne? Sitä siis ilmeisesti ei ole alunperin istutettu meihin? Mistä se sitten tulee? Esikoinen vielä komentaa uutta ystäväänsä laskemaan isosta liukumäestä mahallaan. Uusi ystävä kysyy Esikoiselta, että saako hänkin oikeasti laskea niin. "Kyllä saat!" vastaa Esikoinen. Lapsen äiti katsoo hieman hämmentyneenä lastaan ja nyökyttää hyväksyvästi. Minua hymyilyttää. Lapsien äideillä on paljon yhteistä puheenaihetta, joten ei päde tuo suomalaiskuvaus myöskään meihin äiteihinkään tällä kertaa. Juttua riittää. Noin kahden ja puolen tunnin leikkipuistosession jälkeen sullon molemmat pirpanat rattaisiin ja lähdemme kärryttelemään kotia kohti. Kotiovella molemmat neitoset kuorsaavat isänsä malliin, tämä oli hyvä reissu!

Alla isän ottama kuvasarja samaisesta leikkipuistosta tältä kesältä.

 

 

   

Merellä

Suomenlahdella

Mummi ja Vaari tupsahtivat ovesta sisään. He olivat ystävällisesti lupautuneet Esikoiselle seuraksi viikonlopun yli, kun me vanhemmat olimme varanneet reissun Suomenlahdelle hylkyjä pongaamaan. Esikoinen vilkutteli tyytyväisenä keittiön pöydän äärestä kesken tärkeiden piirrosten, eli tyypilliseen tapaansa hän ei juuri vanhempiensa katoamisista välittänyt, kunhan seuraa riittää. Äiti, isä ja Tosikoinen hyppäsivät autoon ja kaahastivat Helsingin kalasatamaan. Satamassa meitä odotti vanha tuttavamme sukellusalus Orbiit, jonka laitojen sisäpuolelle mahtui huimat parikymmentä sukeltajaa, miehistö ja kokki. Tällä kertaa sukeltajia oli hieman normaalia vähemmän, mutta porukkaan kuului sitä enemmän nuorempaa ei-sukeltavaa väkeä. Tosikoinen oli porukasta nuorin, mutta ei juuri herättänyt huomiota. Tosikoinen kun viihtyi laivalla oiekin hyvin, moottorin hyrinä, mukava pieni keinuhdinta ja meri-ilma ilmeisesti savat Tosikoisen nukkumaan hyvin ja viihtymään uudessa seurassa. Sylittelijöitä löytyi myös yllin kyllin, joten äidin naamatauluun ei juuri ehtinyt kyllästyä.

Porukan nuorin sukeltaja

Kellumassa

Äidille oli luvattu huikea määrä sukellusminuutteja, joten päällä ollut nuha ja antibioottikuuri hieman hermostuttivat, pääsisikö niitä kaikkia minuutteja nyt hyväkseen käyttämään. Onneksi ensimmäinen sukellus hylkypuistossa onnistui ilman ongelmia ja seuraavia odotettiin innolla. Lisäksi kelit olivat aivan mahtavat. Pintavesi oli huikeassa 18-20oC asteen lämpötilassa, tuulta ei ollut juuri ollenkaan ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Viikonloppu ei voisi paremmin alkaa. Seuraava täysin tyyni päivä vietettiin Klaus Oldendorf -nimisen hylyn päällä. Hylky oli kuten muistinkin, täydellinen sukelluskohde. Vettä pään päällä 30-35m ja näkyvyys kohtuulliset 5-10m. Pongattuani tutun ruorin, peräsimen, varapotkurin, kattoikkunoiden kehykset ja repeämäkohdat oli sukellusminuutteja kertynyt jo reilut parikymmentä. Nousu ja dekoilut korvameduusojen seurassa päätti toisen sukelluksen leveään hymyyn. Kolmannen päivän sukellus tehtiin minullekin aivan uudella kohteella nimeltä Edmund. Vanha puinen hylky oli noin 20-25m syvyydessä ja näkyvyys oli melko heikko. Juuri ja juuri näki edessään potkivan sukeltajan kokonaan. Näkyvyys ei kuitenkaan oloa masentanut, sillä sukellus oli kuitenkin oikein mukava ja leppoisa. Korvameduusojen määrä oli tällä kohteella tuplat edellisestä, onneksi meduusat olivat vain pintavesissä, muuten olisi hylky saattanut jäädä meduusoilta näkemättä.

Hyppy veteen

Korvameduusa

Äidin sukellusten aikana Tosikoinen nukkui tai viihtyi isukin ja muiden sukeltavien seurassa. Isompia älämölinöitä ei neidistä irronnut tai sitten äidille ei niistä kerrottu. Isukille vielä iso kiitos äidin sukelluskamojen huollosta ja pullojen täytöstä. Ilman tätä ei olisi äiti taitanut sukeltaa ollenkaan. Lisäksi mukana reissaavat piristivät äidin päätä huimasti, nyt jaksaa taas pitkän pätkän normiarkea.

Iltamaisema Suomenlahdella

Takaisin kotiin saavuttuamme Esikoinen istui olohuoneessa mummin kanssa leikkimässä. Takapuoli ei irronnut lattiasta ilman kunnon kehoituksia, niin ikävissään hän vanhemmistaan oli. No hyvä niin. Tarinoiden mukaan isovanhemmilla ja Esikoisella oli ollut oikein hauskaa yhdessä. Metsässä oli talsittu polkuja, kiviä oli kaahittu, mustikoita popsittu, leikkejä leikitty, keinussa keinuttu ja laulujakin oli yritetty laulaa. Mummi oli laulukirjaa tavaillut, kunnes Esikoinen oli todennut: "Mummi ei osaa, äiti osaa."

Pottailua

Tavoitteenani oli saada Esikoinen pottailemaan vakavasti kesäloman aikana. Lomailun alussa rullasin matot pois lattioilta, viikkasin kasan pikkuhousuja ja harjoittelupöksyjä vessaan. Mutta mites kävikään. Esikoisella on niin intensiiviset leikit usein, että pissa ja kakka huomataan vasta kun housut kastuvat tai reidet vaihtavat väriä. Kun Esikoiselta kysytään, että onko pissa- tai kakkahätä, vastaus on aina iso EI ja potalle ei haluta mennä. Eli toisin sanoen Esikoista ei asia millään tavoin kiinnosta lahjonnasta huolimatta ja äiti repii päästä hiuksiaan, kun joka päivä saa pestä kakka- ja pissapyykkiä ja potalle istuttaminen on jatkuvaa sotaa. Lisäksi masentaa se, että neitiä vain pari kuukautta vanhemmat käyvät hienosti potalla tai pytyllä ja eivät käytä vaippaa enää edes yölläkään. Tosin onhan noita reilu kolmevuotiaitakin vaippaa käyttäviä. Ehkäpä vain stressaan nyt turhaan?

Niimpä päätin ottaa asian rennosti. Esikoiselle vaippa jalkaan, käytän häntä kysymättä potalla niin usein kuin ehdin ja muistan ja yritän olla stressaamatta. Jos tällä ei päästä alkuun, niin odotellaan sitten sitä hetkeä, kun Esikoista itseään alkaa asia jollain tapaa kiinnostaa tai häiritä. Ja itseasiassa, heti päätökseni jälkeen oli Esikoisen vaippa kuiva meilkein koko päivän ja useamman päivän peräjälkeen. Ja äidilläkin on pysyneet hiukset pääosin päässä. Näihin päätöksiin sain tukea myös päiväkodista, otetaan askel kerrallaan. Ja nyt päikyssä käydään jo oikein pöntöllä, eikä pottaa enää käytetäkään.

Tutkija-ainesta

Isän mielestä Esikoisessa on kunnon tutkija-ainesta. Hän kun selvitti merkkiaineen (ruoho) avulla, että tavara kulkee pikkusiskon läpi aika tarkalleen vuorokaudessa. Totesimme, että havainto on niin paljon luotettava, että hän voi jättää toistokokeet tekemättä. Äiti tosin oli hieman huolimaton ja heitti todistusaineet vaipan mukana roskikseen.

Lisää hampaita

Tosikoinen puristi äidin syntymäpäivän kunniaksi toisen hampaan alaleuan ikenestään. Huutoa ja kirjaimellisesti hampaiden kiristystä tähänkin tarvittiin. Nyt onkin Tosikoisella siis mukava nastapari, joilla saadaan äidin ja isän sormiin mukavia hampaanjälkiä. Paikoitellen tekee ihan kipeää, että poskilihaksetkin ovat hyvin kehittyneet.

Popsi popsi porkkana

4kk iän rajapyykin jälkeen ja hampaiden saannin kunniaksi Tosikoinen on saanut maistaa vesimeloonia ja porkkanaa. Vesimelonia ensin pyöriteltiin suussa kummissaan ja kielellä tunnusteltiin makeutta ja rakennetta. Tänäpäivänä vesimelonin nähdessään Tosikoinen osaa jo imaista kunnolla ja tekee tiukkaa pitää kiinni toisesta päästä, ettei kauhean isoa palaa mene kerralla. Porkkana toimii enemmänkin puruleluna ja on parasta erityisesti juuri jääkaapista saatuna. Tosikoinen onkin alkanut tiukemmin seuraamaan mitä muut suuhunsa pistävät ja mitä kaikkia herkkuja ruokapöydällä olisikaan tarjolla.

Tosikoinen ja Esikoinen ovat myös selkeämmin löytäneet toisensa. Tosikoinen seuraa innolla Esikoisen touhuja ja etenkin Esikoisen hirmuiset hypyt ja kikatukset saavat Tosikoisen hekottamaan kovaan ääneen. Esikoinen on puolestaan kovin innoissaan tästä reaktiosta ja touhuaa Tosikoisen edessä entistä vauhdikkaammin. Tästä taitaa tulla aikasmoinen parivaljakko.

Siskokset

No nysse käänty

Kuolakone

Olin kaksin kotona Tosikoisen kanssa. Tyypilliseen tapaansa Tosikoinen ei viihtynyt hetkeäkään itsekseen ja kanniskelin neitiä ympäri kotia. Jano pääsi yllättämään jossain kohtaa pyykinlaiton välissä ja kiiruhdin pikaisesti jääkaapille. Mitään sitteriä tai peittoa ei siihen hätään jaksanut kantaa mukanani ja laiton tosikoisen pötköttämään keittiön lattialle. Meinasi mehu mennä väärään kurkkuun, kun sain todistaa Tosikoisen ensimmäistä punnerrusta selältä mahalleen. Katselin Tosikoisen ähinää kyljellään hieman huvittuneena ja muistan kuinka vielä ajattelin, että ei se tuosta vielä käänny kun on toinen käsi vähän estämässä kierähdystä, mutta mitä vielä, pallero punnersi käden yli ja kiljahteli tyytyväisenä vatsallaan pää hienosti pystyssä. Voi ei, nyt sitä ei voi jättää minnekään korkeammalle ilman puolen metrin tyynyvalleja.

Päikkyyn

Reilu pari viikkoa ennen kesälomien päättymistä Esikoinen parkaisi ensimmäisen kerran tippa linssissä, että mä haluan päikkyyn. No vaikka siitä hetkestä odottavan aika oli pitkä, tuli vihdoin ja viimein ensimmäinen päikkypäivä. Aamun herääminen oli kyllä koko perheellä tuskaa, sillä naperot sekä vanhemmat olivat tyypillisesti heränneen yhdeksän aikaan aamulla, jolleivat myöhemmin, ja nyt herätys oli vähän yli seitsemän, ja Ísällä jopa jo aiemmin. Sain kuitenkin kammettua itseni ja tytöt ylös ja suuntasimme rattailla kohti päiväkotia. Päikyn aamutoimet, riisuminen, käsien pesu ja aamupalan aloitus sujuivat oikein hyvin, tosin pienen hämmennyksen saattelemina. Mutta ehkäpä tämän ansiosta äiti sai Esikoiselta kädenheilautuksen ja heipat ilman isompia tunteenpurkauksia, ennen ripeää poistumista takavasemmalle. Äitinä ajattelin, että ensimmäisenä viikkona ei kovin pitkiä päiviä Esikoisen tarvitse vielä päikyssä viettää. Sellainen pehmeä lasku arkeen. Mutta kun huomasin istuvani päiväkodin leikkihuoneen sohvalla Tosikoisen kanssa puolitoista tuntia ja vielä lähtiessäni sain raahata huutavan Esikoisen pois päiväkodista, päätin, että Esikoinen saisi viettää ihan normaalit päivät päiväkodissa heti ensimmäisestä viikosta lähtien. Ainoa etu tuossa oli, että Tosikoinen viihtyi leikkihuoneen melskeessä todella hyvin ja ei näin tarvinnut mitään erityisiä viihdytyssessioita. Niin, ehkäpä tässä on jo hyvä valmennuskurssi Tosikoiselle vuoden päästä häntä odottavaa päiväkotiuraa ajatellen.

Seilaamassa

Ystävämme kutsui meidät purjehtimaan. Hän ei varmaan ihan tiennyt mihin oli oikein lupautunut, mutta me siitä vähät välitimme ja suuntasimme purjevenesatamaan koko perheen voimin. Olimme pakanneet mukaan kasan eväitä, vaihtovaatetta, vaipanvaihtovermeet ja pelastusliivit, joita oli täydennetty yksillä liiveillä, jotta molemmilla murkuloilla oli omansa. Loikkasimme koko konkkaronkka ystävämme 4 hengen yksimastoiseen purjeveneeseen. Perämoottorin avulla pois satamasta ja sitten purjeet auki. Tosikoisen syötin keulan sängyssä ja sinne se nukahti. Ilmeisesti sopiva lotiseva ääni ja keinutus olivat optimaaliset olosuhteet naperon nukuttamiselle. Pyysinkin miehiä kehittämään purjevenesimulaattorin lapsiperheitä varten. Esikoinen ihmetteli aaltojen loisketta ja tuulen suhinaa, kunnes alkoi maisemat kyllästyttää. Sitten äiti kaivoi kassista vähän evästä ja värtyskijan ja kyniä, mutta loppujen lopuksi neiti pomppi veneen kahden neliön tilassa edes takaisin, jutteli levottomia ystävämme pään menoksi ja touhusi niin, että äiti roikkui lähes koko loppumatkan liivinkauluksen kahvassa. Mutta siis mukava reissu oli, kelit suosi hyvin ja ystävää oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja näin jälkeenpäin voi todeta, että reissu meni mukuloiden kanssa yllättävän leppoisasti.

Lapsoset purjehtimassa

Aikuisten aamupala

Olimme Miehen kanssa heränneet hieman aikaisin pakkaamaan samaisen päivän purjehdusreissua varten. Siinä pakkaillessa eväitä Mies laittoi kahvinkeittimen tulille ja lähti ripustamaan pyykkejä. Kun kahvi oli valmis kaivoin esiin piilosta kääretortun ja ajattelin todella tuhmia. Lapset nukkuivat vielä, eiköhän nyt olisi todella hyvä tilaisuus aikuisten aamupalalle, kahvia ja kääretorttua. Hiivein yläkertaan kuiskaaman Miehen korvaan ajatuksistani. Ja kuin salamasta Tosikoinen alkoi önisemään pinniksessään ja Esikoinen kiekaisi sängystään: "Äiti, minä olen hereillä!" -Ja eikun puuroa keittämään.

Tosikoinen 4kk

Tosikoisen nelikuukautisneuvolalääkäri sujui normaaliin tapaan. Puntarin ruuvit natisivat taas liitoksistaan, kun neiti siihen kauniisti aseteltiin. Lukemiksi kilahti huikeat 7800g ja 63,3cm. Esikoinen oli nelikuukautisena n. 600g kevyempi ja reilu puoli senttiä pidempi, joten ei ihme, että meidän punkero on siirtynyt jo selvästi vaatekokoon 68. Muistelin, että Esikoiselle 62 sentin vaatteet menivät vielä alkusyksystä vaikka pituutta olikin enemmän. No, tulipa taas todistettua ihan numeroin, että äidin suunnittelema vaateinventaario Tosikoisen laatikoilla pitää suorittää lähipäivinä. Tai heti kun reissukassit on saatu taklattua ja vessan pyykkivuori valloitettua. Nämä ovat näitä äidin hurjia kotipäivien saavutuksia.

Tosikoinen