11kk

Tosikoisen kymmenennen kuukauden neuvolakäynti siirtyi melkein kuukaudella erinnäisten unohdusten sekä neuvolantädin sairastelujen vuoksi. Niimpä paljastan tässä noin 11kk ikäisen neitimme kriittiset mitat. Pituutta oli tullut hienosti ja senttejä olikin kertynyt jo huimat 74,2cm. Painoa ei taas viimekerrasta ollut tullut juuri lainkaan ja puntarin viisarit heiluivat 10kg ja 220g kohdalla. Naurahdin melkein ääneen kun neuvolan täti mainitsi, että pitäisi huolestua jos painoa ei kerry riittävästi pituuskasvun suhteen. Niin, eihän tässä nyt ole kun ruvettu kävelemään ystävänpäivänä ja meno on vaan kiihtynyt, niin eihän siinä nyt ehdi ollenkaan syömään samassa suhteessa. Lisäksi neidillä on kyllä edelleenkin hyvät kurvit reisissä, että kauhean huolissani en kyllä osaisi olla.

Tosikoinen on myös alkanut kovasti matkimaan joitakin sanoja ja kovasti pitäisi olla aina touhussa mukana. Esikoisen leikit ja lelut kiinnostavat kovin ja nykyään käydäänkin aikamoista taistoa siitä, mikä lelu oli koskakin kenenkin kädessä. Kauniisti pyytäminen ja vaihtokaupan periaatteet eivät oikein ole vielä tyttöihimme iskostuneet, vaikka äiti ja isä ovat näitä taitoja kovasti yrittäneet jälkikasvuunsa viljellä. Pinna kiristyy usein siis kaikilla perheen jäsenillä. Omaa tahtoa Tosikoinen näyttää myös erittäin taitavasti. Ja Esikoinen näyttää mallia.

Hiihtolomareissu jatkuu...

Kun olimme ensin käyneet shoppailemassa Jumbon kauppakeskuksen käytävillä ja Esikoinen oli luritellut käytävien akustisessa tilassa riittävästi, päätimme karata paikalta. Esikoinen meinaan istui isänsä olkapäillä ja hoilasi kovaan ääneen: "Elämä ei ole hassumpaa!" ja saimme aikamoisen kasan hymyileviä virneitä osaksemme. No, ainakin piristimme pääkaupunkiseudun asukkeja.

Pakkasimme muksut ja kassit autoon ja suunnistimme Porvoon seudulle ystäviä moikkaamaan. Saimme majailla ystäviemme hellässä huomassa pari päivää ja oli aivan mahtava seurata pienten lapsostemme yhteisiä leikkejä. Tosin, Esikoisemme mainio leikki uimaan lähdöstä ei oikein ilahduttanut, kun molemmat naperot olivat riisuutuneet vaippasilleen ja painelivat menemään ympäri taloa. Kun yritin saada Esikoista pukeutumaan, hän närkästyneenä kieltäytyi ja kertoi menevänsä uimaan ystävänsä kanssa. Noh, mikäs siinä sitten, kaippa pukevat päälle jos kylmä tulee. Lapsia ilahdutti myös perheen eläimet, isommat ja pienemmät. Ei hätkähdyttänyt Tosikoista edes perheen koira, jonka takaa ei Tosikoisesta näkynyt juuri muuta kuin hiustupsu. Kiitos vielä tarjoiluista ja majoituksesta ja tietysti mainiosta seurasta. Tulemme varmasti toistekin!

Hiihtolomaa ja muuta mukavaa

Ystävänpäivän jälkeen on tapahtunut hurjasti asioita ja minä en ole ehtinyt raportoimaan kaikkea mikä olisi pitänyt. Mutta yritetään kaivaa äidin hatarista muistikuvista ne tärkeimmät.

Ennen Esikoisen hiihtolomaa, Mummi ja Pappa tulivat kyläilemään, sillä päiväkodissa oli Isovanhempien päivä. Isovanhemmat oli kutsuttu päiväkotiin aamukahville, leikkimään ja laulamaan sekä tutustumaan itse päiväkotiin. Hurjan hauskaa oli kuulemma ollut ja olihan noita isovanhempia kiva nähdä täällä meillä kotonakin. Myös Esikoisen Kummieno tuli M:n kanssa käylähtämään ennen hiihtolomaa. M:n ison mahan sisältöä arvailtiin edelleen ja pakkasimme heille ison kansan vanhoja lasten vaatteita mukaan. Äiti huokaisi helpotuksesta, kun laatikoihin tuli edes hieman lisää tilaa.

Kyläilyjen jälkeen siirryimme viettämään hiihtolomaa. Esikoinen oli vapaalla päiväkodista ja puuhailimme tyttöjen kesken kaikenlaista. Vietimme paljon aikaa pikku-serkkujen seurassa. Kävimme uimassa, laskemassa pulkkamäkeä ja Esikoinen hiihti huimat puoli kilometriä yhteen kyytiin. Äiti oli kyllä kovin huolissaan hiihtoreissun alkupuolella, että eikös jo käännyttäisi takaisin. Kuvittelin päässäni kantavani neitiä suksineen sen puoli kilometriä upottavassa hangessa. Mutta ei, ilmeisesti neiti sai puhtia katsellessaan pikkuserkkunsa hiihtoa edellään ja äiti oli ihmetyksestä soikea. Ja isona apuna oli A, äidin enon vaimo, joka työnteli Tosikoista vaunuissa hiihto- ja mäenlaskureissuilla, ja kaitsi Esikoista uimassa, jotta uiminen Esikoisen ja Tosikoisen kanssa oli yleensäkään mahdollista. Yksinään ei tulisi noiden vauhtiviikareiden kanssa mieleenkään lähteä uimaan.

Kaiken kruunasi reissu Flamigon kylpylään ja hotelliin koko perheen voimin. Peuhasimme altaissa ja laskimme kaiken laisia liukumäkiä parin tunnin ajan niin, että kaikki olivat ryppyisiä kuin rusinat. Esikoinen laski niin hurjista liukumäistä, että korkean paikan kammotonta äitiäkin oikein hirvitti. Tosikoinenkin käkätti koko matkan, kun hieman rauhallisempaa mäkeä Isän tai Äidin sylissä pääsi laskemaan. Lisäksi Tosikoinen aurasi sammakkokellukkeensa kanssa kahluuallasta edestakaisin. Hotellihuoneeseen päästyämme ja Isän iltapalanmetsästyksen saaliina saamien pitsojen ahmimisen jälkeen saimme lapsoset nukkumaan. Olimme varanneet oikein kuohuviiniä tähän hetkeen, lapset nukkumassa, hotellihuoneen sängyllä kaksin pötköttäessä voisimme hieman siemailla kuohuvaa ja naitiskella rauhallisuudesta. Mutta mites siinä sitten kävikään. Katsoimme hiljaisina toisiamme ja päädyimme nukkumaan. Kuohuviini sai jäädä parempaan hetkeen