Tosikoinen on ottanut ilmeisesti tosissaan asiakseen lähteä liikenteeseen. Ensimmäiset konttauksen eteenpäin vievät liikkeet otettiin samana päivänä kun 7kk pamahti neidin mittariin. Tämän jälkeen oli viikko hiljaisempaa, jolloin ilmeisesti hieman sulateltiin asiaa. Hommaa alettiin jatkamaan tämän mietiskelytauon jälkeen hieman isän avittamana. Eteenpäin mennään siis ja useimmiten neiti etenee hieman sivuttain toinen polvi maassa ja toinen polvi ilmassa. Kyllä, se näyttää hieman huvittavalta. Vajaa viikko konttauksen aloituksesta näin Tosikoisen myös päässeen itse istumaan ensimmäisen kerran. Yleensä istumisen sijaan neiti könöttää puolella pakaralla istuvassa asennossa toiseen käteensä nojaten. Hieman sellainen keimaileva ote, kun samalla kujerrellaan ohi käveleville ihmisille. Tänään neiti vielä päätti kaiken tämän lisäksi ja vanhempiensa iloksi kiivetä seisomaan olohuoneemme punaista rahia vasten. Ja eikun vanukypärää kaapista kaivamaan. Onneksi ehdeimme muutama viikko sitten kyläillä hyvän ystävämme luona, josta saimme vanhan vanukypärämme lainasta. Niin, aiheuttaahan se närää kun sellainen päähän tungetaan, ja eihän se kauniskaan ole, mutta välttämätön. Näin vanhemmat saavat ehkä jopa pari minuuttia aikaa käydä pissalla tai hörppäämässä jo jäähtyneestä aamukahvistaan. Esikoinen oli samaa kaliiperia, joten sinänsä touhu on jo aika tuttua. Ja niin, tässä samalla tässä kirjottaessani mieleen tuleekin, että katsotaan, koska Tosikoinen tajuaa yläkertaan kulkevien rappusten olemassaolon. Ehkä jo huomenna, kun menin tämän ääneen mainitsemaan.
torstai 15. marraskuuta 2012
Yhä ylöspäin kurkottaa
Tosikoinen on ottanut ilmeisesti tosissaan asiakseen lähteä liikenteeseen. Ensimmäiset konttauksen eteenpäin vievät liikkeet otettiin samana päivänä kun 7kk pamahti neidin mittariin. Tämän jälkeen oli viikko hiljaisempaa, jolloin ilmeisesti hieman sulateltiin asiaa. Hommaa alettiin jatkamaan tämän mietiskelytauon jälkeen hieman isän avittamana. Eteenpäin mennään siis ja useimmiten neiti etenee hieman sivuttain toinen polvi maassa ja toinen polvi ilmassa. Kyllä, se näyttää hieman huvittavalta. Vajaa viikko konttauksen aloituksesta näin Tosikoisen myös päässeen itse istumaan ensimmäisen kerran. Yleensä istumisen sijaan neiti könöttää puolella pakaralla istuvassa asennossa toiseen käteensä nojaten. Hieman sellainen keimaileva ote, kun samalla kujerrellaan ohi käveleville ihmisille. Tänään neiti vielä päätti kaiken tämän lisäksi ja vanhempiensa iloksi kiivetä seisomaan olohuoneemme punaista rahia vasten. Ja eikun vanukypärää kaapista kaivamaan. Onneksi ehdeimme muutama viikko sitten kyläillä hyvän ystävämme luona, josta saimme vanhan vanukypärämme lainasta. Niin, aiheuttaahan se närää kun sellainen päähän tungetaan, ja eihän se kauniskaan ole, mutta välttämätön. Näin vanhemmat saavat ehkä jopa pari minuuttia aikaa käydä pissalla tai hörppäämässä jo jäähtyneestä aamukahvistaan. Esikoinen oli samaa kaliiperia, joten sinänsä touhu on jo aika tuttua. Ja niin, tässä samalla tässä kirjottaessani mieleen tuleekin, että katsotaan, koska Tosikoinen tajuaa yläkertaan kulkevien rappusten olemassaolon. Ehkä jo huomenna, kun menin tämän ääneen mainitsemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti