Isä työmatkalla

Tämä kaikkien kotiäitien kauhistus, isä kaukana (kauempana kuin kotimaassa) työmatkalla, toteutui meillä pari viikkoa sitten. Sain tietää asiasta hyvissä ajoin (?), noin viikkoa ennen. Mies lähti lentäen jonnekin itäeuroopan perukoille, pellon reunaan, säätämään jotain tosi tärkeetä. Jep. Ja minä, Esikoinen ja Tosikoinen yritämme selvitä arjesta viikon verran omillamme. Heti työmatkasta tiedon saatuani buukkasin toiselle päivälle treffit kaverille, kolmannelle päivälle synttärikutsut, neljäntenä päivänä mummu tulee jeesaamaan ja vielä useammaksi päiväksi. Mummut rules!

Esikoinen oli yllättävän mukavaa seuraa. Kiltisti leikittiin, syötiin ja nukuttiin. Erityisesti nukkumaanmenot olivat lähes täydellisiä pitkästä aikaa, vaikka juurikin nukkumaan menoa pelkäsin ennakkoon eniten. Neiti on iltapesujen, pisujen ja satujen jälkeen viety sänkyyn hyvässä yhteisymmärryksessä. Unilaulujen jälkeen neiti on jäänyt itsekseen turisemaan ja laulelemaan, jonka jälkeen hän on ihan itsekseen nukahtanut omassa huoneessaan. No maksimissaan pari kertaa on pitänyt käydä vähän peittoa korjaamassa ja poskea silittämässä, mutta ei muuta. Lisäksi Tosikoinen on aika pääsääntöisesti nukahtanut kiltisti kymmenen paikkeilla ja nukkunut parin heräämisen taktiikalla. Lähes täydellistä siis.

Lisäksi koti-iltoina on ollut mainiota seurata noiden naperoiden touhuja. Esikoinen on alkanut ottaa Tosikoista hieman enemmän huomioon leikeissään ja Tosikoinen yrittää matkia Esikoisen touhuja kaiken aikaa. Välillä kuuluu hykerryttäviä naurun kikatuksia. Sydän pakahtuu.

Hyppynaru telefooni

Tässä toisaalta alkaa miettiä, että johtuisiko sittenkin tämä tilanne täysin itsestäni. Tuolle viikolle en ole mitään isompia tavoitteita asettanut. Kunhan nyt selvitään hengissä ja kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa. Ehkäpä tämä syy siihen, että mitään stressiä kodinhoidosta ja tavoitteista ei ole ollut ja olen ollut loppujen lopuksi rennompi ja näin ehkä naperot samoin. Hmmm, täytyypä pohdiskella asiaa jatkossa hieman lisää.

Mummun vierailu isän työmatkan aikana oli kyllä viikonlopun kohokohta kaikkien osalta. Esikoinen odotti mummua kyläilemään kuin kuuta nousevaa ja ottikin tilanteen haltuun heti mummun nähdessään ja puristi mummusta kaikki mehut viimeistä pisaraa myöten. "Tuletko mummu minun huoneeseen leikkimään?", oli lause, joka toistui aika monta kertaa tuon vierailun aikana. Mummu opetti myös maantietoa kertomalla missä mummula sijaitsee ja minkä nimisiä mummu ja pappa ovat. Kyselykausi on totaalisesti päällä, mutta urheasti mummu vastasi jokaiseen hänelle esitettyyn kysymykseen kärsivällisesti. Esikoisen turinointia ja touhuja saimme välillä mummun kanssa katsella naurua pidätellen. Huomasimme vähän väliä katselevamme  toisiamme, välillä kohauttelimme kulmia ja välillä pyörittelimme silmiä. On se vaan aikamoinen pakkaus. Mitäköhän tuosta Esikoisesta tulee oikein isona?

Mummun vierailun aikana saimme myös nähdä Tosikoisen ensimmäiset konttaukset eteisen lattialla. Ilmeisesti eteisen lattialla ollut kuramatto antoi jalkojen alle sen verran paremmin kitkaa, että tuntuma antoi tilaisuudelle mahdollisuuden. Vielä kun näköetäisyydeltä löytyivät Esikoisen kuraiset kengät, niin mikäs sen parempi motivaattori eteenpäin yrittämiselle. Maistamaan mars!

Mummu päästettiin kuitenkin kotiin huilaamaan ja kiikutimme hänet rautatieasemalle, samalla kun sain kätevästi naperot päiväunille auton takapenkille. Tästä suunnistinkin suoraan ah-ihanan serkkuseni hoiviin illaksi. On se vaan niin kätevää, kun on ihania sukulaisia kivenheiton päässä, jota häiritä pienten lasten kanssa sunnuntai-iltana. Tämä vierailu helpotti myös ajatusta siitä, että sain mieheltä viestin että ulkomaankomennus jatkuisi vielä ainakin muutaman päivän.

Ihanien ystävien, mummun ja touhuntäyteisten päivien saattelemana selvisimme ensimmäisestä yh-henkisestä puolestatoista viikosta. Osaa kyllä arvostaa tuota tukiverkostoa, jonka on saanut taustalleen. Ilman emme olisi varmaan selvinneet, tai olisimme, mutta ehkä vähän vähemmän hymyillen.