Syksyä

Tyttöjen kanssa aika kuluu kuin siivillä. Syksy on jo pitkällä, suurin osa värikkäistä lehdistä on pudonnut maahan potkittavaksi ja heiteltäväksi, päivän keskilämpötila alkaa olla jo suurimmaksi osaksi lähempänä viittä astetta, ja pimeät illat viihdyttävät taskulampulla leikkijää. Ainoaa harmia taitaa vanhempien sukellusvaloista olla naapureille, kun Esikoinen osoittelee kohtuu hyvin loistavilla lampuilla toisten makuuhuoneiden ikkunoista.

Esikoinen syksyisessä puistossa

Ja nalle oli mukana

Esikoinen on aloittanut kyselykautensa. Oi miten ihanaa (= hermoja raastavaa) onkaan selittää toisen kysyessä yhä uudelleen ja uudelleen. Esikoisen pravurit ovat, "Äiti, mitä tapahtui?" ja "Mitä nyt tapahtuu", kun joku erikoinen tai kovempi ääni kantautuu Esikoisen korviin. Tosin myös miksi -sanaa on jo käytetty useampaan otteeseen. Odotan innolla, kuinka hyvin me insinöörivanhemmat jaksamme kertoa tieteellisen yksityiskohtaisesti vastauksia esikoiselle ja kysellä mielenkiintoisia vastakysymyksiä, ja kuinka sinnikkäästi Esikoinen jaksaa näitä sepustuksia kuunnella tai sitten vastaukset kaikuvat kuuroille korville.

Tosikoinen iskän kyydissä syysretkellä

Tosikoinen puolestaan haahuilee jo ympäri kotia. Yleensä hän on peruuttanut  itsensä jonnekin tuolinjalkojen uumeniin jumiin tai sitten hän on kierähdellyt itsensä jonkin hyllyn tai pöydän viereen niin, että pää kolahtelee vieressä olevaan huonekaluun, mikä puolestaan laittaa hieman harmittamaan. Tosikoinen on oppinut huolestuttavasti myös työntämään jalkansa mahansa alle ja nytkyttelee konttaukseen enteileviä liikkeitä. Onneksi kädet ovat toistaiseksi jumiutuneet kiinni lattiaan. Toinen liike, mitä myös Esikoinen harrasti puolen vuoden iässä, on karhunkävelyasentoon nousu. Tosikoinen työntää takapuolensa korkeuksiin ylös lattiasta ja hihkuu ilosta, kunnes tömähtää takaisin mahalleen tai kierähtää ketterän palleromaisesti kyljeltä selälleen. Tuntuu, että tuollainen pallero osaa kierähdellä sulavasti joka suuntaan.

Äidin hurja tavoite, yösyömisten lopettaminen, on myös saatu hyvin alkuun. Oma A-luokan reissuni yllätys-yllätys peruuntui flunssan iskettyä juuri ennen reissua. No mitä voisikaan olettaa, kun pienten lasten äiti yrittää karata kahdeksi yöksi pois kotoa. Viikonlopulle asetetusta tavoitteesta en kuitenkaan suostunut luopumaan, vaan väsäsin Esikoisen huoneeseen vuodesohvasta itselleni pedin, tungin korvatulpat korviini, toivottelin miehelle ja Tosikoiselle kauniita unia ja laitoin oven tiukasti kiinni perässäni. Vaikka äiti-hormoni-aivo-ohjeistuksen määrittelemät heräämiset tapahtuivatkin, oli mukava herätä kahdeksan aikoihin kohtuu mukavien yöunien jälkeen. Ja Tosikoiselle oli tarjolla oikein makoisa suihkulähdeaamiainen.

Ihanat nuppuni <3