Papatusta

Tosikoinen on alkanut papattaa, kirjaimellisesti. Pa-pa-pa-pa-pa kuuluu jo sängystä herätessä ja jatkuu aamupalalla. Väsymyskäninät hieman haittaavat menoa, mutta itkuhälyttimestä alkaa taas tuttu papatus kun neiti on herännyt ensimmäisiltä päikkäreiltään. Ja tätä jatkuu siis iltamyöhäiseen asti. Ja vielä toistaiseksi se on ihan huvittavaa. Eli taitaa Papalla olla aika hyvä virne huulilla kun kuulee, että Tosikoisen ensimmäinen sana on Pappa. Tai ainakin Pappa varmasti käyttää tilannetta hyväkseen ja tulkitsee papatuksen parhaalla mahdollisella tavalla.

Paptuksen lisäksi olemme saaneet kuulla muutakin positiivista Tosikoiselta. Kävimme meinaan tällä viikolla allergiakeskuksessa ja tilanne näytti kohtuu positiiviselta. Tosikoiselle tehtiin ihopistokoe eli ihon allergiatestit ja käytännössä kaikki allergeenit näyttivät negatiivista. Maitoallergia vaikuttaa siis täysin suolistoperäiseltä ja hyvin suurella todennäköisyydellä allergia katoaa vuoden ikään mennessä. Saamme siis vuoden iässä lähetteen ravintoterapeutille ja sitä ennen testaamme kotona kaikki vielä puuttuvat ruoka-aineet, kuten kala, kananmuna ja maito, siihen mennessä. Pidetään peukkuja että kaikki ruoka-aineet sopivat ensi keväänä.

Dieettimaidosta huolimatta Tosikoinen on siis kasvanut reipasta tahtia. Vaikka maitomäärät ovatkin pienentyneet ja äidin on pitänyt jo hieman alkaa katsoa mitä suuhunsa pistää, on Tosikoisen paino edelleen ollut hyvin riittävällä tasolla. Neiti meinaan on erittäin hyvä syömään myös kiinteitä. Puolen vuoden iässä puoli purkkia sosetta meni tuosta vaan ja nyt jo lähes seitsemän kuukauden iässä alkaa kokonainen purkki olla melkein normaalia. Tästä siis seurauksena äidin hartioiden ja selän jatkuva jumitus. Burana alkaa olla normaali lisä aamupalaa ja jumitus sen verran tuttua, ettei sitä edes huomaa. Tarvitsee varmaan kohta taas kilauttaa tutulle fysioterapeutille, josko sitä saisi vähän apuja. 

Tosikoisen liikkuminen on edelleen hyvällä kierimistasolle. Jokapaikkaan hääritään ja kieritään. Tosin eteenpäin pääseminen ei edelleenkään onnistu. Mutta nyt Tosikoinen on keksinyt ns. neitimäisen merenneitoasennon, jota myös seireeniposeeraukseksi kutsutaan. Neiti siis nousee etunojapunnerrusasentoon josta hän kääntyy kyljelleen. Viehkeä merenneitomme siinä sitten naureskelee ja keimailee. Ehkäpä tuo enteilee kohta istumaan nousua?

Sateista loppusyksyä

Syksyn sateisina hetkinä pitäisi jotenkin saada tuon Esikoisen energioita kulutettua ja tuntuu että sisätiloissa se on lähes mahdoton tehtävä, ainakin kotona. Onneksi nykyään pystyy Esikoisen kanssa puuhailemaan jo kaikenlaista. Voidaan leikkiä piiloa, maalata, askarrella, laulaa, leikkiä kotia, siivota ja imuroida, keittää äidille kahvia tai teetä (myös ihan oikeasti), jumpata ja painia, tanssia, ja vaikka mitä. Kerran yritimme jopa virkata, mutta Esikoisen kärsivällisyys ja sorminäppäryys ei ollut ihan vielä sillä tasolla. Ja tämä taisi johtua vaan siitä, että äitiin oli iskenyt neulomiskärpänen.

Ja vaikka päivät sisältävät vielä paljon hermoja raastavaa uhmaikäisen kitinää ja parkua, sattuu sitä aina kaikkea mukavaakin. Kerrankin, kun leikimme piiloa, keksi Esikoinen ihan omatoimisesti piiloutua eteisen vaatekaappiin. Hetken etsittyäni ihan tossiani, Esikoinen hihkaisi kaapista, "Äiti minä olin kaapissa, minä tulin pois kaapista". Äidin kaksimieliset ajatukset taas saivat suupielen nykimään ihan tosissaan.

Esikoinen on alkanut muodostamaan myös hyvin tarkkoja ja pitkiä lauseita. Esimerkiksi Isänsä kanssa laulukirjaa selatessaan, Esikoinen kyseli Isältään, että osaako hän laulaa tätä ja tätä laulua. Jos Isä myönsi osaavansa, laulu laulettiin, mutta jos Isä takelteli sanoissaan totesi Esikoinen, "Ei isi yllä osaa, mutta äiti varmaan osaa laulaa tämän laulun" ja nyökytti kovin päätään.

Esikoisella on nykyään myös ihan mielenkiintoisia aivoituksia. Kerran Isä tuli kotiin töistä ja löysi Tosikoisen makaamasta olohuoneen lattialta päällään paita, jossa luki Isin Kulta. Isä Tosikoista syliin nostaessaan tokaisi, että "oletkos sinä Isin Kulta?" Esikoinen parkaisi isoon parkuun noin kaksi sekuntia tämän jälkeen ja hämmästelimme kulmien kohautuksilla toisiamme katsoen. Mikäs sille nyt tuli? Kun asiaa Esikoiselta kysyttiin, sai hän itkunsa seasta sanottua että "Ellin ulta". Isä siihen selostamaan, mitä Tosikoisen paidassa lukee. Esikoinen nyyhkytti, osoitti Tosikoisen paitaa ja vaikersi, että "Ei tun siinä lutee Ellin ulta!"

Syksyä

Tyttöjen kanssa aika kuluu kuin siivillä. Syksy on jo pitkällä, suurin osa värikkäistä lehdistä on pudonnut maahan potkittavaksi ja heiteltäväksi, päivän keskilämpötila alkaa olla jo suurimmaksi osaksi lähempänä viittä astetta, ja pimeät illat viihdyttävät taskulampulla leikkijää. Ainoaa harmia taitaa vanhempien sukellusvaloista olla naapureille, kun Esikoinen osoittelee kohtuu hyvin loistavilla lampuilla toisten makuuhuoneiden ikkunoista.

Esikoinen syksyisessä puistossa

Ja nalle oli mukana

Esikoinen on aloittanut kyselykautensa. Oi miten ihanaa (= hermoja raastavaa) onkaan selittää toisen kysyessä yhä uudelleen ja uudelleen. Esikoisen pravurit ovat, "Äiti, mitä tapahtui?" ja "Mitä nyt tapahtuu", kun joku erikoinen tai kovempi ääni kantautuu Esikoisen korviin. Tosin myös miksi -sanaa on jo käytetty useampaan otteeseen. Odotan innolla, kuinka hyvin me insinöörivanhemmat jaksamme kertoa tieteellisen yksityiskohtaisesti vastauksia esikoiselle ja kysellä mielenkiintoisia vastakysymyksiä, ja kuinka sinnikkäästi Esikoinen jaksaa näitä sepustuksia kuunnella tai sitten vastaukset kaikuvat kuuroille korville.

Tosikoinen iskän kyydissä syysretkellä

Tosikoinen puolestaan haahuilee jo ympäri kotia. Yleensä hän on peruuttanut  itsensä jonnekin tuolinjalkojen uumeniin jumiin tai sitten hän on kierähdellyt itsensä jonkin hyllyn tai pöydän viereen niin, että pää kolahtelee vieressä olevaan huonekaluun, mikä puolestaan laittaa hieman harmittamaan. Tosikoinen on oppinut huolestuttavasti myös työntämään jalkansa mahansa alle ja nytkyttelee konttaukseen enteileviä liikkeitä. Onneksi kädet ovat toistaiseksi jumiutuneet kiinni lattiaan. Toinen liike, mitä myös Esikoinen harrasti puolen vuoden iässä, on karhunkävelyasentoon nousu. Tosikoinen työntää takapuolensa korkeuksiin ylös lattiasta ja hihkuu ilosta, kunnes tömähtää takaisin mahalleen tai kierähtää ketterän palleromaisesti kyljeltä selälleen. Tuntuu, että tuollainen pallero osaa kierähdellä sulavasti joka suuntaan.

Äidin hurja tavoite, yösyömisten lopettaminen, on myös saatu hyvin alkuun. Oma A-luokan reissuni yllätys-yllätys peruuntui flunssan iskettyä juuri ennen reissua. No mitä voisikaan olettaa, kun pienten lasten äiti yrittää karata kahdeksi yöksi pois kotoa. Viikonlopulle asetetusta tavoitteesta en kuitenkaan suostunut luopumaan, vaan väsäsin Esikoisen huoneeseen vuodesohvasta itselleni pedin, tungin korvatulpat korviini, toivottelin miehelle ja Tosikoiselle kauniita unia ja laitoin oven tiukasti kiinni perässäni. Vaikka äiti-hormoni-aivo-ohjeistuksen määrittelemät heräämiset tapahtuivatkin, oli mukava herätä kahdeksan aikoihin kohtuu mukavien yöunien jälkeen. Ja Tosikoiselle oli tarjolla oikein makoisa suihkulähdeaamiainen.

Ihanat nuppuni <3

Isi on nyt hyvin vihainen

Isä oli menossa lisäämään autoon öljyä ja Esikoinen hihkui kovaan ääneen päästäkseen mukaan. Haalari päälle ja pihalle. Ei kestänytkään kauaa, kun Isä toi Esikoisen takaisin sisälle selkeästi tuohtuneena. Esikoinen  kysyy, "Isä, oletko sinä vihainen?". Isä myöntää olevansa ja selittää kuinka Esikoinen oli keksinyt tunkea auton kojelaudalta löytyneet ostoskärrykolikot auton kortin lukijaan. Kyllä, meidän perhetila-automme käyttää avaimenaan 5mm paksua muovilätyskää ja kolo, johon tämä lätyskä tungetaan auton käynnistämiseksi, oli oiva paikka myös niille kolikoille, ainakin Esikoisen mielestä. Kolikoita yritettiin repiä ruuvimeisselillä ja pinseteillä, rautalangalla ja ties millä, mutta kolikot vain tunkeutuivat syvemmälle koloonsa. Hikikarpaloiden noustessa otsalle päätyi Isä naamakirjaan apua etsimään. No vinkki pahvinpalasta ja jesseteipistä sai tuulta alleen ja toimi lopulta ruuvimeisselin avustuksella. Kolikot saatiin siis pois ja auto suostui vielä käynnistymäänkin. Kaverit naamakirjassa vielä uumoilivat, että tyttö taitaakin olla vain erittäin tietoinen raha-asioista ja vihjailee, että viikkorahat voisi vaihtaa kolikoista seteleihin. Tai sitten tyttö on tuijottanut peliautomaatteja vähän liian pitkään. Noh, katsotaan nyt mitä sieltä kolosta seuraavaksi kaivetaan.

Tosikoinen 6kk

Tänään Tosikoisen mittariin tuli täyteen tasan puoli vuotta. Tämän kunniaksi kävimme moikkaamassa neuvolan tätiä. Ensin naureskeltiin ja kikateltiin esimerkillisesti, jonka jälkeen mitattiin pituutta hienot 68 cm. Tämän jälkeen Tosikoinen ilkosilleen ja eikun rohkeasti vaa'alle. Ihan ääneen lipsahti, että äitiä nyt hieman jännittää, ties mihin lukemiin Tosikoinen on kivunnut. Mutta ilmeisesti liikkuminen on tehnyt tehtävänsä. Lisää painoa oli tullut _vain_ 400g eli painoa oli nyt yhteensä 9100g. Eli olemme nyt tipahtaneet takaisin +15 käyrälle.

Neiti oli siis kasvanut ja kehittynyt hyvin. Nyt osataan jo kieriä ympäri molempiin suuntiin, osataan nostaa ylävartaloa käsien varaan ja työntää polvia mahan alle, osataan peruuttaa sekä pyöriä oman navan ympäri. Istuminenkin alkaa jo onnistua ja vasteet toimivat hienosti. Myös kantapäät osataan laskea alas seistessä. Lisäksi jalkoihin on kehittyneet jäntevät jouset. Ei ole hetkeä jolloin ei olisi mukava pomppia ja saa äitinkin allit kyytiä. Kirpparilöytönä ostettu hyppykiikku on näin myös osoittautunut erittäin hyödylliseksi kapistukseksi.

Huomion kaipuuta

Jätin Esikoisen tänäänkin päiväkotiin kyyneleet silmissä. Viime viikkoina Esikoinen on lähtenyt päiväkotiin ihan hyvillä mielin, mutta äidin tai isän lähtö on kirpaissut. Tämä on poikkeuksellista, sillä aiemmin olemme yleensä lähteneet aamuisin päiväkodista ilman että meitä olisi huomattukaan. Äiti ja isä ovat siis joutuneet kehoittamaan Esikoista saadakseen kädenheilautuksen poistuessaan. Ja nyt puolestaan roikutaan käsivarressa kiinni vielä aamupalapöydässäkin. Olen ihmetellyt mistä moinen on lähtöisin. Ehkä Esikoinen on vaan kasvanut ja ymmärtää nyt enemmän eron hetkestä ja kokee näin enemmän kaipauksen tunteita. Lisäksi voi olla, että koska Esikoinen on päiväkotiryhmänsä vanhimpia, huomiota ei enää saa niin paljon kuin pienempänä. Ja kun kotonakin huomion joutuu jakamaan pikkusiskon kanssa, on huomiosta taisteltava kynsin ja hampain. Kotona Esikoisen on saatava sama lelu/tavara mikä on Tosikoisen kädessä ja päästävä samaan syliin missä Tosikoinen on. Täytyy vaan toivoa, että Esikoisen huomioiminen, jatkuvat hellyyden osoitukset ja yhteiset leikit auttavat Esikoista pääsemään tästä vaiheesta yli. Ainakin, kun Esikoisella on paljon mieleistä tekemistä ja seuraa, ei niitä huonoja hetkiä juuri tulekaan.

                        Elämä pyörii Esikoisen navan ympärillä <3