Äiti tykkää harrastaa sukellusta. Olen harrastanut sitä vuodesta 2004 lähtien ja jäin todella pahasti koukkuun kerran uimahallissa kokeiltuani. Siitä lähtien olen sukeltanut vähintään 50 kertaa vuodessa, pääasiassa järvissä, louhoksissa, muutaman kerran etelässä, hylkyjä suomenlahdella, kunnes perheeseemme alkoi putkahdella näitä nuppuja. Esikoisen jälkeen hinku veteen oli kova ja sain noin parikymmentä sukellusta kasaan, kunnes aloin odottamaan tosikoista.
 |
| Kalaparvi Ruutanalammella (7/2010) |
Tänään pääsin ensimmäisen kerran sukeltamaan sitten viime kesän Norjan reissun. Mitään suurempaa hinkua veteen en ollut vielä kokenut, mutta kun menimme tuttavapariskunnalle lupaamaan retkestä Ruutanalammelle koko perheen voimin, näytti siltä, että veteen olisi mahdollisuus päästä. Meinasi oikein ruveta jännittämään, kun tuota sukellusta pohti etukäteen. Kiitos ihanan mieheni, sain sukelluskamppeeni valmiiksi kasattuna. Sitten vaan Tosikoisen imetys, kuivapuku kiinni, kamat selkään, räpylät jalkaan, maski päähän ja menoksi.
 |
| Kaksi sukeltajaa Ruutanalammella (7/2010) |
Päästin ilmaa pois liivistä ja aloin upota samalla kun heilutin Esikoiselle rannalla. Aaaaah. Tuttu tunne, leijun kirkkaassa vedessä sinivihertävien vesikasvien yllä.
Korvissa humisee puhaltamani ilmakuplat. Nuijapäitä tulee tuijottamaan maskin lasin toiselle puolelle. Kalaparvet pysyivät hieman kauempana. Parilleni ok merkit ja eikun potkimaan. Kaikki toimii kuten pitääkin ja fiilistelin rennosti koko sukelluksen ajan. Muutaman kaatuneen puunrungon alitse uiminen hymyilytti, ehkäpä sitä pian pääsisi taas sukeltamaan luoliin, mikä on parasta mitä tiedän. On se vaan mukavaa ja rentouttavaa. Noin tunnin sukelluksen jälkeen miehen vuoro päästä veteen. Esikoinen on jo käynyt pulikoimassa, mutta vesi oli kovin vilpoista. Nuijapäät pikkuämpärissä ovat olleet retken kohokohta ja tietysti herkkueväät.
Paluumatkalla nuput nukkuvat takapenkillä ja me ruodimme miehen kanssa sukellukset vanhaan tyyliin. Mahtava päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti