Kaikki muumit laaksossa

Tai saaressa.

Meidän perhe pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa autoon ja suuntasi matkansa kohti Naantalia. Matka sujui kohtuullisesti, kunhan Esikoisella oli eväitä poskessa ja auto liikkui, niin Tosikoinen pysyi unten mailla. Meinasi meinaan kärry kääntyä takaisin kotiin heti kun pysähdyimme lähikaupan huoltsikalle tankkaamaan, Tosikoinen ei tykännyt. Automatkasta selvittiin ja löysimme isompia oikoreittejä käyttämättä Muumimaailman parkkikselle. Parkkipaikalta saimme viiksekkäältä vitsiniekkaherralta bussikyydin lähemmäs muumien laaksoa tahi saarta. Päätimme Esikoisen kanssa vielä vauhtia ylläpitääksemme hypätä pieneen muumijunaan, joka ajelutti meidät saarelle johtavalle sillalle. Tosikoinen ja isä tulivat paikalle kauramoottorilla.

Loikoilua muumitalossa

Esikoinen ja Niiskuneiti

Kaikki muumit olivat laaksossa. Jännää miten voikaan pienet ihmiset lumoutua valtavista valkoisista pihalla haahuilevista hahmoista. Lapset kerääntyivät muumihahmojen jalkoihin tuijottamaan heitä suut ammollaan, halailemaan kainostelematta tai tökkimään epäuskoisina pikku sormillaan. Monet saivat halauksen tai käden puristuksen, josta lapsien suupielet venyivät korviin saakka. Puhetta ei kuultu muulta kuin pikku myyltä, joka isoon ääneen toitotti megafoniin tarinoita ja tapahtumien kulkua.


Saaressa oli tietysti muumitalo. Talosta löytyi kaikkien oleellisten hahmojen huoneita ja tavaroita. Muumipapan hattua kokeiltiin, Niiskuneidin peilipöydän edessä keimailtiin ja Muumipeikon huoneen sängyssä makoiltiin. Ylimmän kerroksen ilma oli tosin sen verran tunkkaista, kuumaa ja hapetonta, joka sai vanhemmat karkaamaan mitä jyrkimmät portaat, lapset kaulassa roikkuen, alas suoraan Muumien viileään kellariin. Voin vaan kuvitella kuinka ihmiset heittävät kenolleen kesähelteellä ylimmän kerroksen lattialle hapen puutten ja kuumuuden vuoksi, sillä nyt oli kuitenkin pilvinen ja tuulinen keli. Muita nähtävyyksiä olivat vankila, Hemulin mökki sekä taikametsä, jossa majailivat Aliisa noita-mummonsa kanssa, Mörkö ja Hattiwatit. Jännää oli, ainakin Esikoisella, ja seuraava yö Turun Hotelli Caribiassa olikin sen mukainen. Isä vain varmisteli aamulla silmät sikkurassa, että niin jäädäänkös me myös seuraavaksi yöksi.

Pelottava Mörkö

Esikoinen sovittaa Muumipapan hattua

No tottahan toki me jäimme. Caribia tarjoaa myös kylpyläkokemuksia ja näin myös väsytystekniikan, joka takasi perheellemme tai ainakin Esikoisellemme toiseksi yöksi oivat unet. Esikoinen plutasi isänsä kanssa enemmän kuin tarpeeksi ja Tosikoinenkin pääsi kokeilemaan ensimmäisen kerran isompaa kylpyammetta. Vaikka alkuun taas uumoilin mahtavaa huutokonserttia, yllätti Tosikoinen viileän tyynellä olemuksellaan kylpylän altaassa kölliessään. Vesi oli todella lämmintä, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Voin siis todella hyvillä mielin suositella kylpylää muillekin, etenkin pieniä lapsia omaaville perheille. Uimisen lisäksi positiivista huomiota saa hotellin aamupalapöytä, jonka läheisyyteen oli sijoitettu suuri määrä leluja, pari liukumäkeä, televisio lastenohjelminen ym. Saivat vanhemmat syödä rauhassa ja pitkään, siis jos vaan olisivat heränneet ajoissa. Meidän perhe heräsi kumpanakin aamuna vähän liian myöhään, kaahasi paikalle paniikissa rattaiden renkaat vinkuen ja söi aamupalansa ei-niin-rauhalliseen tahtiin. No, kaikkea ei voi saada.

Mutta mukavaa oli ja ehkäpä palaamme vielä toistekin.

Pulikoimassa

             

Pomppulinna hotellilla