Eläinpuistoa ja mummilaa

Isän päälle piti roiskia vettä

Kotona ehdittiin edellisen mummulareissun jälkeen pestä pari koneellista pyykkiä ja kastelemaan kukat, kunnes jatkoimme matkaa taas mummilaan eteläpohojanmaalle. Siellä meitä odottivat mansikat ja uima-allas. Tosin tällä kertaa Esikoiselle oli pumpattu kasaan lasten kahluuallas ja sen isomman uima-altaan ympärille oli jostain kumman syystä ilmestynyt aita. Leppoisaa lomailua siis taas täyshoidolla ja lastenhoitoavulla, täydellistä.

Laiturille piti juosta kielloista huolimatta

Mummilla hääräilyn lisäksi käväisimme myös Ähtärin eläinpuistossa. Noin kaksi vuotiaalle Esikoiselle eläinpuiston kohokohtia olivat siisti juoksurata eläinpuiston ympäri ja sitten ne kiipeilytelineet siellä puiston portilla. Eli toisin sanoen eläimet eivät ihan kauheasti hetkauttaneet. No onneksi karhut olivat sentään näkösällä, vaikka aika lämmin keli keskipäivän aikaan olikin ja suurin osa elukoista makoili varjossa päiväunillaan. Tosikoinen taas ei mitenkään sietänyt vaunuissa makoilua, joten äiti sai mukavan urheilullisen eläinpuistokierroksen kantaessaan jötkälettä rintarepussa. Tosikoinen pääsi myös yllättämällään ensimmäisellä hampaallaan eläinpuiston portin penkillä, kun odottelin Esikoista ja Isää liukumäestä. Tuntuu ihan mukavalta, kun toinen puraisee ihan tosissaan palaa etusormesta. Toki tämä oli nähtävissä jo aiemmin mainitun kuolaamisen ja kitinän määrästä. Nyt sitten odottelemme seuraavaa alahammasta.

Hiukset hulmuaa tuulessa

Päätimme käylähtää yhtenä mummilapäivänä myös mökillä. Aurinko porotti kuumasti taivaalta ja rantavesi olikin jo mukavan lämmintä. Niimpä pääsimme koko perhe pulikoimaan, tai no, Tosikoiselta kastuivat taas vain jalkaterät. Isältä paloi selkänahka ja Esikoinen sai koipensa täyteen komeita paukamia, siinä kait suurimmat saavutukset siltä mökkireissulta.

Mustikat, Esikoisen herkkua

Numeroita

Taas Isä yrittää urheasti opettaa Esikoiselle numeroiden ihmeellistä maailmaa. Parivaljakko selaa kirjaa, jossa kerrotaan numeroista ja niiden merkityksistä. Kirjan kannessa on juna, jossa on kolme vaunua. Esimmäisen vaunun kyljessä on numero yksi ja sen kyydissä on yksi apina. Toisen vaunun kyljessä oli numero kaksi ja sen kyydissä oli kaksi pandakarhua. Ja kolmannen vaunun kyljessä oli numero kolme, sekä kyydissä kolme kirahvia. Isä heitti Esikoiselle kinkkisen kysymyksen, "Mitä on vaunussa numero kaksi?". Esikoinen pohti hetken mietiskelevän näköisenä ja vastasi tomerasti: "Pyörät!"

Iskän apulainen

Hampaita?

Tosikoinen kuolaa, kitisee, jäystää nyrkkiään, purskuttelee ja känisee. Onkohan sille jo nyt tulossa hampaita? No Esikoiselle tuli hampaita jo neljän kuukauden iässä, että siinä mielessä hampaita voisikin jo tulla. Onhan tuo Tosikoinen kohta pian jo neljän kuukauden. No äiti sitten ostamaan lisää särkylääkettä ja puruleluja. Tosin purulelujen syöminen vaatisi äidiltä jatkuvaa purulelun nostamista Tosikoisen käteen. Käden koordinaatio ja hallinta on meinaan vielä hieman hakusessa. Paikoitellen kädet toimivat hyvin määrätietoisesti, mutta pitkäkestoisuudesta ei voida todellakaan puhua. Jopa pappa hyytyi viiden minuutin purulelun nostamisurakan jälkeen.

Ankka

Isän kertomaa Särkänniemen eläinpuistosta. Esikoinen suunnistaa aidatun lammen reunaan, jossa uiskentelee hanhia. Vieressä seisoo kyltti, jossa lukee mitä eläimiä aitauksessa on. Esikoinen näyttää sormella kylttiä ja sanoo: " AAA, KOO, TEE, ... , ANKKA!" Esikoinen tutkii kylttiä ja aitauksen eläimiä vielä tomeran tyytyväisenä ja lähtee katsastamaan seuraavan aitauksen asukkeja.

Kesäloma jatkuu...

Esikoinen leppiskyydissä

Kesäloma jatkuu ja löysimme itsemme Särkänniemestä. Saimme iskettyä kaksi kärpästä samalla iskulla, kun otimme mukaan 13-vuotiaan kummipoikani. Särkänniemikeikka meni täydellisesti kummipoikani syntymäpäivälahjasta, plus, me saimme innokkaan seuralaisen Esikoiselle hieman isompien lasten laitteisiin. Eläinpuistosta löytyi mielenkiintoisia eläimiä, liukumäkiä ja pomppulinnoja. Liukumäkeen äiti tai isä olisi todennäköisesti jumiutunut takapuolestaan/vatsastaan ja pomppulinna olisi romahtanut liiasta painosta, mutta nämä lapset nolaavat tilanteet ohitettiin kummipoikani armollisella osallistumisella. Esikoinen pääsi elämänsä ensimmäisen kerran myös ponin kyytiin. Esikoinen istuskeli tyynen rauhallisesti ponin selässä ja turinoi taluttajan kanssa, kuin olisi ratsastanut ennenkin, ja vanhemmat räpsivät tilanteesta kuvia sen kun kerkesivät. Delfinaariossa oli jännää, mutta liian kovan melun vuoksi tuli hieman pelästyttyä ja tirautettua pari kyyneltä. Possujuna oli päivän kohokohtia, myös leppäkerttukyyti oli mukava. Välissä äiti ja kummipoika kävivät pyörittämässä päätään ja sisuskalujaan isommissa laitteissa, mutta tämä ei Esikoisen menoa haitannut, kunhan Isi ja Tosikoinen pitivät vauhtia yllä.

Esikoinen ja poni

Esikoinen ja possujuna

Päiväunet särkänniemessä

Särkänniemen jälkeen matkaa jatkettiin mummulaan. Mummulan lähettyviltä löytyy maauimala, jonne suunnistimme suoraa päätä. Esikoinen jaksoi noin puolisen tuntia pulikoida ennen kun huulet sinisinä täristen neiti totesi, että on vähän kylmä. Onneksi pyyhkeiden sisään käärittynä mummun lämpimässä sylissä pikkutyttö saatiin taas normaalin väriseksi. Äidin ostama kuuma lihapiirakka lämmitti sisäpuolelta ja sai poskille punakan sävyn, ketsupista. Tosikoinen pääsi tällä kertaa vain kastelemaan hieman varpaitaan. Altaiden 26 asteen lämpöinen vesi ei oikein olisi riittänyt Tosikoisen uittamiseen, vaikka tuota rasvakerrosta lämmikkeeksi onkin riittävästi.

Tosikoinen ja mummu

Isän ollessa Papan kanssa mökillä rakennustalkoohommissa, Äiti, Mummu, Esikoinen ja Tosikoinen suuntasivat seuraavana päivänä kärryillään Jazz-kadulle. Hurjasti oli liikenteessä ihmisiä ja vilinään puutuneina nukahtivatkin lapsoset rattaisiin. Äiti käyttikin tilannetta hyväkseen ja kipaisi vaatekaupan hyllyjen väliin, tosin vain todetakseen, että ei oikein mitään itselle sopivaa löytynyt. Olen aina ollut vähän huono ostamaan itselleni vaatteita. Lapsien ja miehen vaatekaappia tulee taas täydennettyä vähän liiankin kanssa.

Kukka

Mummulassa olemme oleskelleet ja ottaneet oikein lomailun kannalta. Pihalla leikkien ja keinuen, kukkia ihastellen, pihapiiriä tutkien, naapurien lapsiin tutustuen, piirrellen ja nukketalolla leikkien ovat päivät hurahtaneet vähän liiankin nopsaan. Saunan jälkeen pääsi myös juokseman pihalle ilman rihman kiertämää ja eikös äiti ollutkin heti taas kameran kanssa perässä räpsimässä.

Esikoinen sisustuspuuhissa

Kaikki muumit laaksossa

Tai saaressa.

Meidän perhe pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa autoon ja suuntasi matkansa kohti Naantalia. Matka sujui kohtuullisesti, kunhan Esikoisella oli eväitä poskessa ja auto liikkui, niin Tosikoinen pysyi unten mailla. Meinasi meinaan kärry kääntyä takaisin kotiin heti kun pysähdyimme lähikaupan huoltsikalle tankkaamaan, Tosikoinen ei tykännyt. Automatkasta selvittiin ja löysimme isompia oikoreittejä käyttämättä Muumimaailman parkkikselle. Parkkipaikalta saimme viiksekkäältä vitsiniekkaherralta bussikyydin lähemmäs muumien laaksoa tahi saarta. Päätimme Esikoisen kanssa vielä vauhtia ylläpitääksemme hypätä pieneen muumijunaan, joka ajelutti meidät saarelle johtavalle sillalle. Tosikoinen ja isä tulivat paikalle kauramoottorilla.

Loikoilua muumitalossa

Esikoinen ja Niiskuneiti

Kaikki muumit olivat laaksossa. Jännää miten voikaan pienet ihmiset lumoutua valtavista valkoisista pihalla haahuilevista hahmoista. Lapset kerääntyivät muumihahmojen jalkoihin tuijottamaan heitä suut ammollaan, halailemaan kainostelematta tai tökkimään epäuskoisina pikku sormillaan. Monet saivat halauksen tai käden puristuksen, josta lapsien suupielet venyivät korviin saakka. Puhetta ei kuultu muulta kuin pikku myyltä, joka isoon ääneen toitotti megafoniin tarinoita ja tapahtumien kulkua.


Saaressa oli tietysti muumitalo. Talosta löytyi kaikkien oleellisten hahmojen huoneita ja tavaroita. Muumipapan hattua kokeiltiin, Niiskuneidin peilipöydän edessä keimailtiin ja Muumipeikon huoneen sängyssä makoiltiin. Ylimmän kerroksen ilma oli tosin sen verran tunkkaista, kuumaa ja hapetonta, joka sai vanhemmat karkaamaan mitä jyrkimmät portaat, lapset kaulassa roikkuen, alas suoraan Muumien viileään kellariin. Voin vaan kuvitella kuinka ihmiset heittävät kenolleen kesähelteellä ylimmän kerroksen lattialle hapen puutten ja kuumuuden vuoksi, sillä nyt oli kuitenkin pilvinen ja tuulinen keli. Muita nähtävyyksiä olivat vankila, Hemulin mökki sekä taikametsä, jossa majailivat Aliisa noita-mummonsa kanssa, Mörkö ja Hattiwatit. Jännää oli, ainakin Esikoisella, ja seuraava yö Turun Hotelli Caribiassa olikin sen mukainen. Isä vain varmisteli aamulla silmät sikkurassa, että niin jäädäänkös me myös seuraavaksi yöksi.

Pelottava Mörkö

Esikoinen sovittaa Muumipapan hattua

No tottahan toki me jäimme. Caribia tarjoaa myös kylpyläkokemuksia ja näin myös väsytystekniikan, joka takasi perheellemme tai ainakin Esikoisellemme toiseksi yöksi oivat unet. Esikoinen plutasi isänsä kanssa enemmän kuin tarpeeksi ja Tosikoinenkin pääsi kokeilemaan ensimmäisen kerran isompaa kylpyammetta. Vaikka alkuun taas uumoilin mahtavaa huutokonserttia, yllätti Tosikoinen viileän tyynellä olemuksellaan kylpylän altaassa kölliessään. Vesi oli todella lämmintä, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Voin siis todella hyvillä mielin suositella kylpylää muillekin, etenkin pieniä lapsia omaaville perheille. Uimisen lisäksi positiivista huomiota saa hotellin aamupalapöytä, jonka läheisyyteen oli sijoitettu suuri määrä leluja, pari liukumäkeä, televisio lastenohjelminen ym. Saivat vanhemmat syödä rauhassa ja pitkään, siis jos vaan olisivat heränneet ajoissa. Meidän perhe heräsi kumpanakin aamuna vähän liian myöhään, kaahasi paikalle paniikissa rattaiden renkaat vinkuen ja söi aamupalansa ei-niin-rauhalliseen tahtiin. No, kaikkea ei voi saada.

Mutta mukavaa oli ja ehkäpä palaamme vielä toistekin.

Pulikoimassa

             

Pomppulinna hotellilla

Uuuh, pinnan alle.

Äiti tykkää harrastaa sukellusta. Olen harrastanut sitä vuodesta 2004 lähtien ja jäin todella pahasti koukkuun kerran uimahallissa kokeiltuani. Siitä lähtien olen sukeltanut vähintään 50 kertaa vuodessa, pääasiassa järvissä, louhoksissa, muutaman kerran etelässä, hylkyjä suomenlahdella, kunnes perheeseemme alkoi putkahdella näitä nuppuja. Esikoisen jälkeen hinku veteen oli kova ja sain noin parikymmentä sukellusta kasaan, kunnes aloin odottamaan tosikoista.

Kalaparvi Ruutanalammella (7/2010)

Tänään pääsin ensimmäisen kerran sukeltamaan sitten viime kesän Norjan reissun. Mitään suurempaa hinkua veteen en ollut vielä kokenut, mutta kun menimme tuttavapariskunnalle lupaamaan retkestä Ruutanalammelle koko perheen voimin, näytti siltä, että veteen olisi mahdollisuus päästä. Meinasi oikein ruveta jännittämään, kun tuota sukellusta pohti etukäteen. Kiitos ihanan mieheni, sain sukelluskamppeeni valmiiksi kasattuna. Sitten vaan Tosikoisen imetys, kuivapuku kiinni, kamat selkään, räpylät jalkaan, maski päähän ja menoksi.

Kaksi sukeltajaa Ruutanalammella (7/2010)

Päästin ilmaa pois liivistä ja aloin upota samalla kun heilutin Esikoiselle rannalla. Aaaaah. Tuttu tunne, leijun kirkkaassa vedessä sinivihertävien vesikasvien yllä. Korvissa humisee puhaltamani ilmakuplat. Nuijapäitä tulee tuijottamaan maskin lasin toiselle puolelle. Kalaparvet pysyivät hieman kauempana. Parilleni ok merkit ja eikun potkimaan. Kaikki toimii kuten pitääkin ja fiilistelin rennosti koko sukelluksen ajan. Muutaman kaatuneen puunrungon alitse uiminen hymyilytti, ehkäpä sitä pian pääsisi taas sukeltamaan luoliin, mikä on parasta mitä tiedän. On se vaan mukavaa ja rentouttavaa. Noin tunnin sukelluksen jälkeen miehen vuoro päästä veteen. Esikoinen on jo käynyt pulikoimassa, mutta vesi oli kovin vilpoista. Nuijapäät pikkuämpärissä ovat olleet retken kohokohta ja tietysti herkkueväät.

Paluumatkalla nuput nukkuvat takapenkillä ja me ruodimme miehen kanssa sukellukset vanhaan tyyliin. Mahtava päivä!

Naurua ja painokiloja

Tosikoinen kehittyy hurjaa vauhtia. Neiti nauraa hörisee jo todella usein, ainakin äidilleen. Taidan olla aika naurettava tyyppi, varsinkin kun jaksan nauraa hänelle takaisin. Tunnen vaan takaraivossani isän katseet, kun hän ihmettelee, mitä noi naiset oikein hekottaa. Mutta eihän hän voi sitä ymmärtää, meillä on meidän naisten jutut.

Toinen mitä Tosikoinen jatkaa taitavasti on painokilojen kerääminen. Neuvolan puntarin painot kilkattaa ja ruuviliitokset nitisee, kun meidän pienokainen siihen asetellaan. Toistaiseksi kaikki kilot pysyvät vielä vaa'an reunojen sisäpuolella, mutta epäilen että kuukauden päästä ylitämme jo nekin. 3kk käynnin kriittiset mitat olivat 6830g ja 60,5cm. Taipuvat siis käyrätkin vaa'an tapaan aika mutkalle, mutta hyvähän se on, että neiti kasvaa allergioista huolimatta.

Lisäksi neiti osaa jo kovin tukevasti tarttua helistimeen. On se jännä, aina kun avaa pikku kätösen, siihen tupsahtaa helistin, joka ei maistu ollenkaan yhtä hyvältä kuin tissi. Neidillä ei ole käden koordinaatit ihan vielä hallussa ja välillä pistää ihan suun mutrulle, kun "joku" tyyppi mätkii helistimellä päähän.

Muisti ja mielen sopukat

Esikoinen muistaa asioita jo yllättävän pitkän aikaa. Enää ei kannata luottaa unohtamiseen asioiden hoidossa tai lahjonnassa, sillä nämä ovat painuneet Esikoisen pieneen mieleen. Arvaapa mitä Esikoinen kiekaisee heti aamutuimaan sängystä noustuaan, "Tikka-i" tai "aruselliin!" Niin, menimpä lupaamaan, että kun nukut nätisti yön niin saat tikkarin. Tai mainitsemaan, että voisi kesäloman kunniaksi suunnata huvipuistoon ja että siellä on varmasti karuselli, jonne Esikoinenkin jo saattaisi päästä. Niimpä meillä on jo aika monet itkut tirautettu, kun äiti julmasti kertoo, että ensin syödään aamupuuro, tai että tänään ei kyllä mennä karuselliin. Julma äiti.