Hampaat heiluu!

Esikoinen tokaisi "Äiti, mun hammas heiluu." Niin varmaan, joojoo, oli ensin kommenttini että ajatukseni. Esikoisen päiväkotikavereita seuranneena myös Esikoinen haluaa hampaidensa irtoavan ja ihan alkuun en oikein ottanut tätä asiaa vakavasti. Nyt eilen kotiin tullessani ensimmäinen asia, joka minulle informoitiin oli, että hammas heiluu nyt aika paljon ja vertakin on tullut. Siis oikeasti, Esikoisen alaleuan toinen etuhammas on ihan oikeasti irtoamaisillaan. Yhtäkkiä koin sellaisen konkreettisen vanhenemisen hetken. Mielessäni vanhenin vuosia ja samalla totesin, että heiluva hammas näyttää oikeastaan aika ällöttävältä. Eihän hampaiden harjauksestakaan meinannut tulla mitään ja jätin heiluvan hampaan harjauksen Esikoisen vastuulle. Äiti hoitaa nyt vaan nämä takahampaat, harjaa sinä tuo heiluva. Itse kun muistelen maitohampaitteni irtoamista, niin sehän oli vaan kauhean hauskaa ja hassua. Nyt se on vaan kovin ikävän näköistä. Mutta sekä äiti että lapsi kokevan vanhenevansa, äiti vaan ei pidä sitä enää hyvänä asiana. Nukkumaan mennessä Esikoinen tokaisi vielä peiton alta, että kun seuraavan kerran grillataan hän ei pysty sitä maissia nakertamaan vaan maissit pitää leikata hänelle irti tähkästä. Lupasin.