Olimme ensimmäisen kerran kyproksen saarella Esikoisen ollessa 5 kk ikäinen. Kokemukseen luottaen päätimme lähteä samaan kohteeseen toistamiseen nyt kahden lapsen kanssa. Mukaan lähtivät ah-niin-ihanat isovanhemmat, Mummi ja Vaari. Toukokuun lopussa ahtauduimme koko konkka ronkka tila-autoomme. Anoppi anopin paikalla, takimmaisella penkillä, vieressä matkalaukkuja kattoon asti ja edessä tiukkaan sidottu lasten istuin. No hyvin me mahduttiin yhteen autoon. Vaikka matkasimme aamun pikkutunteina, eivät lapset oikein malttaneet nukkua. No toivoimme, että väsy iskee lennon aikana sitten suuremmalla todennäköisyydellä. Lentokentän aamupala ja lento sujuivat ilman isompia ongelmia. Vähän väliä Tosikoinen pällisteli takanamme istuvia penkkien välistä ja kälätti tarinoita, mutta ainakaan ei tullut kommenttia, että olisimme kovin paljoa häirinneet heidän matkaansa.
Perille päästyämme suuntasimme hakemaan matkalaukut. Minä panostin lapsien huolehtimisesta, etteivät päätyisi matkalaukkuhihnaa pitkin takaisin lentokoneeseen, ja muut yrittivät pongailla rattaita ja matkalaukkuja. On muuten todellä kätevä tuollainen reppu johon saa kiinni jonkin sortin hihnan. Tosikoinen kulki siis narussa, kuin koiraa olisi ulkoiluttanut. Tämän jälkeen suuntasimme matkanjärjestäjän busseilla hotellillemme.
Hotellilla saimme huoneemme ja pääsimme vihdoinkin nauttimaan lomasta. Keli oli parasta mahdollista, aurinko paisto, parvekkeemme oli suoraan välimerelle päin, lämmin tuuli puhalsi kasvoille ja mukavan hotellin sängylle oli mukava jäädä pötköttämään, kunnes toinen naperoista tuli mahan päälle pomppimaan ja laulamaan "ihhahhaa ihhahhaa". Loikoilusta Esikoinen ja Tosikoinen saivat pian tarpeekseen ja parvekkeelta loistavat turkoosin väriset uima-altaat houkuttelivat kovin. Äidin suorittaman aurinkorasva-kuorrutuksen jälkeen hieman pieneksi jääneet uikkarit solahtivat helposti naperoiden päälle, vesipullot mukaan kaupasta ja suunta kohti uima-altaita. Tosikoisen yli-innokkaiden vesileikkien seurauksena saimmekin todeta neidin tehneen isommat tavaran uintivaippaansa. Ei kun murkula altaasta vessaan pesulle ja allas kiinni. Jeejee, eihän me täälle vielä ehdittykään olemaan kauaa, kun jo suljettiin uima-allasta muilta lapsilta. No allas putsattiin ja se oli auki taas seuraavana aamuna.
Illallista söimme, kuten lähes koko viikon jokaisena iltana, hotellin ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Myös ympäristön kulkukissat ja varpuset totesivat hetkensä tulleen, kun perhe M ilmestyi ravontolaan. Tosikoinen sai syödä ihan itse, kun äidin ei tarvinnut hänen jälkiään siivota. Välillä kyllä hävetti
poistua pöydästä, kun piti vielä parin metrin päässä pöydästä yrittää väistellä, ettei olisi vahingossa astunut vesimeloinin palasiin. No, lomalllahan sitä oltiin.
Muut päivät olivat lähes kopioita ensimmäisistä. Söimme aamupalaa, kävimme uimassa, nautiskelimme auringosta ja hiekkarannoista. Poikkeuksena olivat parit päivät, joina vanhemmat saivat hieman omaa aikaa. Kävimme laitesukeltamassa paikallisella rannalla ja toisena päivänä kuuluisalla Zenobia hylyllä. Luksusta, emme olleetkaan hetkeen sukeltaneet yhdessä.
Tuon lomaviikon aikana saimme Esikoisenkin käännytettyä kuivaksi. Uhkailujen määrä ehkä ylitti jonkin rajan, mutta emmehän me voineet joka iltana sulkea lasten allasta. Olisi saattanut tulla palautetta muilta lapsilta. Onneksi viikolla viihdyttivät myös hotellin Lollo ja Bernie, kirahvi ja nalle, isot pehmeät hahmot, jotka tanssittivat ja leikittivä lapsia lähes joka päivä. Voin siis hyvillä mielin suositella ko. hotellia lapsiperheille. Hotellilta löytyi myös leikkihuone, jossa askarteltiin ja leikittiin tai katseltiin lasten elokuvia.
Hotellilta löytyi myös muutamia muita suomalaisia lapsiperheitä, joiden kanssa tutustuimme. Elli innostui erään pojan seurassa oikein sukeltamaankin ja uimalasitkin tulivat ensimmäistä kertaa käyttöön. Äidin ja isän kanssa oli mukavaa vilkutella pinnan alla. Myös tosikoinen oppi uutta, ensimmäiset pillimehut menivät alas kuin vanhalta tekijältä. Tokin puristusvoiman hallinta oli hieman vielä hakusessa, mutta suurin osa meni kuitenkin suuhun asti.
Upean lämpimän ja touhurikkaan lomaviikon jälkeen oli kuitenkin pakko palata takaisin kotiin. Lomamma aikana lämpötilat Suomessa olivat olleet ilmeisesti samaa luokkaa kuin kohteessamme. Tosin paikkasimme huomautukset mainitsemalla veden lämpötilan, joka meressäkin oli ihan uintikelpoista. Paluumatkamme onnistui muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta oikeinkin mukavasti. Ensin Kyproksen päässä saimme tarkastaa sukellustavaroita sisältävän matkalaukkumme, jonka vuoksi tuli muutama ylimääräinen kilometri lentokentällä, ja lopuksi vielä muutama kilometri ennen kotia hajosi autostamme hihna, joten loppumatka meni ilman ilmastointia, ohjaustehostinta ja paria muuta laitetta. Mutta selvisimme kuitenkin kotiin saakka.
Matka oli mukava ja rentouttava. Pitänee matkustella toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti