Kesäinen kesäkuu 2013

Esikoisen kesäloma alkoi toukokuun lopussa olevasta Kyproksen matkasta ja tarkoitukseni oli selvitä kesäkuun arjesta kolmistaan tyttöjen kanssa. Alkuepäilykseni pahimmasta ei kuitenkaan käynyt toteen ja kotona oli oikeastaan oikeinkin mukavaa. Ehkä epäilykseni antoivatkin mahdollisuuden iloiselle yllätykselle, kun Tosikoinen oli kotona ollessaan jo kaipallutkin seuraa ja Esikoinen taas nautti rauhallisuudesta vilkkaan ja touhukkaan päiväkotielämän vastapainoksi.

"Rauhallisten kotiaamujen", eli juostaan ympäri kämpää, yritetään pukea tyttöjä, vaihtaa vaippaa, käydä pissalla, syödä edes jotain aamupalaksi, saada tiskejä koneeseen ilman että sinne jää jumiin jälkikasvua, jälkeen suuntasimme usein leikkipuistoon tai lähimetsään. Tosikoinen taapersi jo kohtuu hyvin mäkisessäkin maastossa, mutta keinuminen oli usein sitä parasta puuhaa. Esikoinen puolestaa viiletti siellä sun täällä ja löysi uusia kavereita heti heihin törmätessään. Joitakin päiviä vietimme kodin ulkopuolella, tyyliin nyt jonnekinn tai äidin pää hajoaa, mutta sitten loppujen lopuksi parasta olivat "normaalit" kotipäivät ja lähikaupassa käynti.

Iltapäivisin Tosikoinen otti tunnin parin päiväunet, joiden aikana ehdeimme Esikoisen kanssa askartelemaan tai puuhailemaan jotain äidin energiatasoon sopivaa, kuten pötköttämään sohvalla ja katsomaan jotain lasten elokuvaa. Tai sitten itselleni aukeni hetki siivota keittiön aamun sotkuista ja valmistella seuraavaa ravinnonlähdettä. Päivän sapuskat eivät aikataulusyistä olleen kovinkaan kummoisia gurmeeaterioita. Iltapäivän välipalan jälkeen oli taas aikaa ulkoilla tai leikkiä. Parasta näin kesäaikaan oli, että kun alkoi naperoilla pinna kiristyä, eikun takaovin auki ja mukulat paljasjaloin pihalle. Jos johonkin pieneen kippaan vielä lorautti vettä, viihtyivät naperot sitä pidempään pihalle. Kunnes Tosikoinen on kaatanut veden päälleen, maahan tai juonut suurimman osan, tulee Esikoinen pyytämään vettä lisää. Ainut ongelma oli pitää vedet asuintilojen ulkopuolella. Mutta mukavaa oli ja onneksi kelit olivat suurimmaksi osin kohtuu lämpimiä ja kuivia läpi kesän.

Iltaisin sitten odoteltiin Isiä kotiin ja hän saikin aina melkoisen vastaanottokiljahdukset aina kotioven kolahdettua. Ei ehtinyt reppua selästään ottaa kun jo kaksi tyttöä roikkui lahkeessa pyytämässä syliin ja halauksia toivoen. Ei voinut olla hymyilemättä. Syömisen jälkeen usein näytettiin mitä oltiin sinä päivänä uutta opittu ja äidin mielestä kaikki taidot eivät olleetkaan niin tarpeellisia. Ainakin Tosikoisen kiipeilytaidot ovat kesän aikana kehittyneet vähän liiaksikin. Ajatustasolla taidot kun eivät ihan kohtaa fyysisten kykyjen kanssa.

Viikonloppuja vietettiin siellä sun täällä. Kalenterissa riitti ohjelmaa Kyprosreissun jälkeen jokaiselle viikonlopulle. Ensimmäisenä viikonloppuna olimme Kesäleirillä ja lapset Mummilla ja Vaarilla. Aika huikeaa oli olla ensimmäistä kertaa erossa tytöistä puolitoista vuorokautta. Toisena viikonloppuna Äiti ja Isä suuntasivat puolestaan Jukolan kisoihin suunnistamaan. Tälläkin kertaan Mummi ja Vaari paikkasivat Äitiä ja Isää. Kolman viikonloppu olikin juhannus, joka vietettiin puolestaan Mummulla ja Papalla. Äiti ja Isä karkasivat taas omille teilleen ja ottivat vielä kummitkin mukaansa. Juhannuksen kunniaksi kävimme myös kotieläinpuistossa nimeltä MuuMaa. Hurjan kiva paikka, jossa sai nähdä kaikkia kotieläimiä, lypsää oikeasti ihan oikeasta lehmästä ihan oikeaa maitoa, syöttää karitsoille maitoa pullosta, syöttää kileille koivunoksia ja leipakorppuja, pitää pupunpoikasia sylissä, istua ponin vetämissä käyrryissä, syödä eväitä ja pomppia tarmpoliinissa. Ja tuosta lehmän lypsemisestä on muuten puhuttu vielä pitkään tämänkin tapahtuman jälkeen.

Kesäkuun viimeinen viikonloppu vietetttiin puolestaan taas Mummin ja Vaarin luona, toin vain hieman erilaisessa seurassa. Mukaan tuli Äidin hyvät ystävät perheineen. Kuuden aikuisen ja kuuden lapsen voimin saimme aikaan aika paljon touhua ja tohinaa. Savusaunaa lämmitettiin ja lähdevedellä täytetyssä altaassa uitiin. Myös Ähtärin eläipuiston kävimme kurkkaamassa porukalla. Pääsimme jopa rapsuttamaan hirveä ja kurkkaamaan touhukkaiden karhujen aitaukseen.

Lomareissu Kyprokselle

Olimme ensimmäisen kerran kyproksen saarella Esikoisen ollessa 5 kk ikäinen. Kokemukseen luottaen päätimme lähteä samaan kohteeseen toistamiseen nyt kahden lapsen kanssa. Mukaan lähtivät ah-niin-ihanat isovanhemmat, Mummi ja Vaari. Toukokuun lopussa ahtauduimme koko konkka ronkka tila-autoomme. Anoppi anopin paikalla, takimmaisella penkillä, vieressä matkalaukkuja kattoon asti ja edessä tiukkaan sidottu lasten istuin. No hyvin me mahduttiin yhteen autoon. Vaikka matkasimme aamun pikkutunteina, eivät lapset oikein malttaneet nukkua. No toivoimme, että väsy iskee lennon aikana sitten suuremmalla todennäköisyydellä. Lentokentän aamupala ja lento sujuivat ilman isompia ongelmia. Vähän väliä Tosikoinen pällisteli takanamme istuvia penkkien välistä ja kälätti tarinoita, mutta ainakaan ei tullut kommenttia, että olisimme kovin paljoa häirinneet heidän matkaansa.

Perille päästyämme suuntasimme hakemaan matkalaukut. Minä panostin lapsien huolehtimisesta, etteivät päätyisi matkalaukkuhihnaa pitkin takaisin lentokoneeseen, ja muut yrittivät pongailla rattaita ja matkalaukkuja. On muuten todellä kätevä tuollainen reppu johon saa kiinni jonkin sortin hihnan. Tosikoinen kulki siis narussa, kuin koiraa olisi ulkoiluttanut. Tämän jälkeen suuntasimme matkanjärjestäjän busseilla hotellillemme.

Hotellilla saimme huoneemme ja pääsimme vihdoinkin nauttimaan lomasta. Keli oli parasta mahdollista, aurinko paisto, parvekkeemme oli suoraan välimerelle päin, lämmin tuuli puhalsi kasvoille ja mukavan hotellin sängylle oli mukava jäädä pötköttämään, kunnes toinen naperoista tuli mahan päälle pomppimaan ja laulamaan "ihhahhaa ihhahhaa". Loikoilusta Esikoinen ja Tosikoinen saivat pian tarpeekseen ja parvekkeelta loistavat turkoosin väriset uima-altaat houkuttelivat kovin. Äidin suorittaman aurinkorasva-kuorrutuksen jälkeen hieman pieneksi jääneet uikkarit solahtivat helposti naperoiden päälle, vesipullot mukaan kaupasta ja suunta kohti uima-altaita. Tosikoisen yli-innokkaiden vesileikkien seurauksena saimmekin todeta neidin tehneen isommat tavaran uintivaippaansa. Ei kun murkula altaasta vessaan pesulle ja allas kiinni. Jeejee, eihän me täälle vielä ehdittykään olemaan kauaa, kun jo suljettiin uima-allasta muilta lapsilta. No allas putsattiin ja se oli auki taas seuraavana aamuna.

Illallista söimme, kuten lähes koko viikon jokaisena iltana, hotellin ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Myös ympäristön kulkukissat ja varpuset totesivat hetkensä tulleen, kun perhe M ilmestyi ravontolaan. Tosikoinen sai syödä ihan itse, kun äidin ei tarvinnut hänen jälkiään siivota. Välillä kyllä hävetti

poistua pöydästä, kun piti vielä parin metrin päässä pöydästä yrittää väistellä, ettei olisi vahingossa astunut vesimeloinin palasiin. No, lomalllahan sitä oltiin.

Muut päivät olivat lähes kopioita ensimmäisistä. Söimme aamupalaa, kävimme uimassa, nautiskelimme auringosta ja hiekkarannoista. Poikkeuksena olivat parit päivät, joina vanhemmat saivat hieman omaa aikaa. Kävimme laitesukeltamassa paikallisella rannalla ja toisena päivänä kuuluisalla Zenobia hylyllä. Luksusta, emme olleetkaan hetkeen sukeltaneet yhdessä.

Tuon lomaviikon aikana saimme Esikoisenkin käännytettyä kuivaksi. Uhkailujen määrä ehkä ylitti jonkin rajan, mutta emmehän me voineet joka iltana sulkea lasten allasta. Olisi saattanut tulla palautetta muilta lapsilta. Onneksi viikolla viihdyttivät myös hotellin Lollo ja Bernie, kirahvi ja nalle, isot pehmeät hahmot, jotka tanssittivat ja leikittivä lapsia lähes joka päivä. Voin siis hyvillä mielin suositella ko. hotellia lapsiperheille. Hotellilta löytyi myös leikkihuone, jossa askarteltiin ja leikittiin tai katseltiin lasten elokuvia.

Hotellilta löytyi myös muutamia muita suomalaisia lapsiperheitä, joiden kanssa tutustuimme. Elli innostui erään pojan seurassa oikein sukeltamaankin ja uimalasitkin tulivat ensimmäistä kertaa käyttöön. Äidin ja isän kanssa oli mukavaa vilkutella pinnan alla. Myös tosikoinen oppi uutta, ensimmäiset pillimehut menivät alas kuin vanhalta tekijältä. Tokin puristusvoiman hallinta oli hieman vielä hakusessa, mutta suurin osa meni kuitenkin suuhun asti.

Upean lämpimän ja touhurikkaan lomaviikon jälkeen oli kuitenkin pakko palata takaisin kotiin. Lomamma aikana lämpötilat Suomessa olivat olleet ilmeisesti samaa luokkaa kuin kohteessamme. Tosin paikkasimme huomautukset mainitsemalla veden lämpötilan, joka meressäkin oli ihan uintikelpoista. Paluumatkamme onnistui muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta oikeinkin mukavasti. Ensin Kyproksen päässä saimme tarkastaa sukellustavaroita sisältävän matkalaukkumme, jonka vuoksi tuli muutama ylimääräinen kilometri lentokentällä, ja lopuksi vielä muutama kilometri ennen kotia hajosi autostamme hihna, joten loppumatka meni ilman ilmastointia, ohjaustehostinta ja paria muuta laitetta. Mutta selvisimme kuitenkin kotiin saakka.

Matka oli mukava ja rentouttava. Pitänee matkustella toistekin.