Ei mene ylös, ei

Kävimme pulikoimassa koko perheen voimin uimahallissa. Uinnin jälkeen Esikoinen pisti huiviinsa reilun kokoisen lihapiirakan ja vielä munkin. Isä katseli epäluuloisena Esikoisen touhuja, Isälle ei siis jäänyt jämiä tällä kertaa ollenkaan, mikä on erittäin harvinaista. Mutta tämän seurauksena putkahti Esikoisen housuun sitten lastia senkin edestä. Esikoinen meni koeponnistamaan Isänsä kanssa uimahallin wc-tilat. Vessassa Esikoinen tokaisi, "Tämä ei mene ylös. Tämä ei ole hissi. Tämä on vessa."

Dementiaa?

Olimme mennossa tuttavaperheen pojan syntymäpäiville. Isä kertoi Esikoiselle, että huomenna mennään sitten L:n synttäreille, vai oliko se se toinen L. Isä ei nyt oikein muista. Esikoinen katseli isäänsä hämillään ja avasi suunsa. "Isi, muistatko sinä minun nimeni?"

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Uusi vuosi koitti ja uudet kujeet alkoivat. Pääasiassa aika on kulunut naperoiden nenää niistäessa ja yskän pärskeitä väistellessä. Kehitysvaiheita listattaessa Tosikoisen vahingossa tuetta seisomiset ovat selkeästi tulleet tarkoituksenmukaisiksi, niin että tässä sitä ollaan ensiaskelia odotellessa. Onneksi askeleita ei ole vielä näkynyt yhtäkään. Kontaten Tosikoinen pääsee kuitenkin jo liiankin lujaa ja käsien läiske lattiaa vasten toimii varoittavana äänimerkkinä, laita äiti tiskit koneeseen vieläkin vauhdikkaammin. Lisäksi  Tosikoinen on tajunnut, että ulkopuolella asuntoamme on elämää. Tosikoinen kapuaa seisomaan vasten takapihan ovea, kurkkii juuri ja juuri ikkunan alareunasta takapihalle ja karjuu niin että oravia ja pikkulintuja ei meidän takapihalla ole juuri näkynyt. Tai ainakin ne ovat yhden käyntikerran jälkeen osanneet pysyä poissa.

Esikoisen virstanpylväisiin tuli vuoden alusta päiväkotiryhmän vaihto. Siirto isompien ryhmään ei aluksi tuntunut olenkaan hassummalta, mutta ryhmänvaihto aivan-liian-pitkän-joululoman jälkeen olikin tiukempi juttu kuin äiti osasi aavistaakaan. Joulutourneen ohjeistama vapaamuotoinen päivärytmi ja päiväkodin rytmi eivät siis oikein kohdanneet ja taisteluja jouduttiin käymään. Esikoinen totesikin ensimmäisen päiväkotiviikon aikana melko useasti, että "Minä en ole iso tyttö" ja sylissä viihdyttiin. No onneksi parin viikon jälkeen homma tuntui taas sujuvan ja Esikoiselta kuultiin pääasiassa ylpeitä kommentteja, että eikös huomennakin mennä isojen ryhmään.