Tosikoinen roikkuu lahkeessa ja kitisee hampaitaan. Esikoinen itkee kipeää kurkkuaan ja niistää turkoosiin sohvatyynyyn niin, että siihen jää epämääräisen näköinen tumma läikkä. Yritän pysyä pystyssä samalla kun toisella kädellä pidän Tosikoista pystyssä ja toisella kokeilen Esikoisen kuumaa otsaa. Mies on linnottautunut keittiön pöydän ääreen ja yrittää saada työsähköpostia kirjoitettua samalla kun minä huhuilen, kenen vuoro on tällä kertaa vaihtaa nuoremman vaippa. Niin ja mitäs ruokaakin sitä tekis. Äänestämme äänettömästi noutoruuan puolesta. Tosikoinen saa maukasta bonaa. Ehkä bataattia ja kanaa tällä kertaa. Niistän Esikoisen räkäisen nenän lattialta löytyneellä sukalla. Esikoisen isommat itkut saadaan hiljenemään muumeilla ja ruiskullisella särkylääkettä. Mies ja minä taistelemme siitä kumpi pääsee hakemaan noutoruuan ja käymään kaupassa. Nukuttamisrutiineja ei kannata vielä edes miettiä, sillä rutiineja ei ole tai ne eivät ole voimassa. Esikoisen kainalosta saan särkylääkkeistä huolimatta tylyn lukeman ja totean, että ei päiväkotia huomennakaan. Yritän houkutella Esikoista iltapalalle, mutta ainoa mikä uppoaa on lämmin nakki ja mansikkakeitto. Nakista jää yli puolet syömättä ja keittoa löytyy pääasiassa Esikoisen rinnuksilta ja pöydältä. Esikoinen istuu surkeana keittiöpöydän ääressä ja sanoo: "Minua itkettää koko maailma".
Uuh, voimia, ihan kaikille siellä! Toivottavasti tämä päivä oli jo parempi!
VastaaPoistaJuuh, pikku avautuminen :) Täällä voidaan jo paremmin, tosin vanhemmat ja Tosikoinen puolestaan köhässä ja räkätaudissa. Ja ehkäpä ne hampaatkin alkaa olla jo suurin piirtein näkyvissä.
VastaaPoista