Toukokuu oli ja meni. Tuntuu, että puuhaa ja tekemistä on ollut niin paljon, ettei kaikkea edes muista, ellei selaa kalenteria hieman taaksepäin. Toukokuu oli Esikoisen viimeinen hoitokuukausi, joten siitä otettiin kaikki irti. Mukaan mahtui mm. äitienpäiväaamupala, ulkoilutapahtuma ja kevätjuhla. Kaikissa ihastuttivat molemmat naperot touhullaan, eli käytännössä äitienaamupalalla yksi hoitotädeistä vahti jatkuvasti ettei Tosikoinen olisi tehnyt mitään pahaa, kiivennyt minnekään, eikä tuhonnut mitään lapsosten askartelemia töitä. Ulkoilutapahtumassa puolestaan toinen meistä vanhemmista puuhasi Esikoisen kanssa rasteja päiväkodin pihalla ja toinen puolestaan juoksi Tosikoisen perässä katsomassa, ettei Tosikoinen tehnyt mitään pahojaan, kiivennyt minnekään, eikä ryövännyt rastitehtävien rekvisiittaa. Kevät juhlassa puolestaan toinen yritti räpisä kauniita kuvia Esikoisen esiintyessä hienossa Kevätjuhlassaan, kun taas toinen piteli kaikin keinoin kiemurtelevaa Tosikoista sylissään tavoitelleen minimaalista äänimaailmaa mitä 1-vuotiaasta lapsesta voi saada. Toisin sanoen, aika unohtumattomia hetkiä löytyy kaikista näistä tapahtumista.
Kevätjuhlat piti toki pitää myös muskariharrastuksen osalta. Pääsimme ensikertaa tutustumaan uuden lukion tiloihin, jonka juhlasalissa hienot muskari-tanssi-lauluesitykset pidettiin. Operaatio muskarin kevätjuhla muistutti olemukseltaan melkolailla päiväkodin kevätjuhlia. Hankalaa tapauksesta teki juhlasalin lähes sadat rappuset.
Myös muuta mukavaa tapahtui Toukokuun aikana. Äiti ja Isä pääsivät tuulettautumaan ja kävivät juhlimassa ystävänsä häitä. En tosin osaa sanoa, väsyttikö Äitiä ja Isää enemmän vai vähemmän näiden juhlien jälkeen. No vapaa ilta jokatapauksessa ja nautimme siitä täysin rinnoin. Toinen juhlan aihe oli naperoiden serkun nimiäiset. Pienet ja oikein kauniit nimiäiset pidettiin Mummun ja Papan luona. Pötkylä sai hienon nimen ja tästä eteenpäin kutsumme häntä nimellä Pikku D. Lisäksi me vanhemmat olimme sidottu sukellusharrastuksen pariin useampanakin iltana ja päivänä, kun pidimme laitesukelluksen jatkokurssin luentoja ja altaita.
Ja aivan kuun lopuksi kaikki huipentui etelänmatkaan Kyproksen saarelle Mummin ja Vaarin kanssa, josta kirjoitankin aivan oman sepustuksen. Niin mukavaa siellä oli.
