Jouluturnee

Auto pakataan täyteen joululahjoja, vaihtovaatteita lapsille, itselle ja miehelle, lisää vaihtovaatteita (ulkona pakkasta melkein 20oC), vaunut, matkasänky, pulkka ja muuta tosi tarpeellista. Joulupukki tulee tänä jouluna Ikeasta. Pakkasin joululahjat ikean kassiin, jotta puketit saisivat olla rauhassa tiukemmilta katseilta matkan aikana. Keula kohti mummulaa. Matka sujuu ihan kohtuu sujuvasti, ei ekstrastoppeja ja tällä kertaa ei tarvinnut könytä takapenkille turvaistuinten väliin istumaan. Loma alkaa siis ihan mukavasti, lukuunottamatta pakkauksesta aiheutuneita ärräpäitä ja hikikarpaloita, mutta sitä ei lasketa, niin tapahtuu aina.

Mummulassa rentoa Joulun viettoa. Esikoinen touhuaa jo vanhalla rutiinilla. Pyytää mummua leikkimään ja patistaa istumaan leikkiensä viereen lattialle, josta mummu kammetaan ylös tarvittaessa isommalla porukalla. Mummu järkkää naposteltavaa Esikoisen pyytäessä, omenaa, rusinaa ja taustalle musiikkia, tietysti. Servetin pudotessa lattialle Esikoinen tokaisee kovaan ääneen:" Voi kauhistus!" Minä en taas voi olla nauramatta. Esikoinen nauraa ja alkaa toistelemaan sanomaansa kikattaen. Mummun tyttö.

Pappa paimentaa Tosikoista. Kulkee perässä ja kerää Tosikoisen hyllyiltä keräämät lasiastiat. Neiti kulkee jo kohtuu kätevästi tukia pitkin pitkiä matkoja ja ulettuu jo yllättävän pitkälle. Sormenpäät yltävät jo keittiönpöydän reunalle. Pää jää kätevästi vielä juuri ja juuri pöydän alle, joten isommilta huudoilta säästyttiin.

Mummulassa vierailivat myös Esikoisen kummisetä, veljeni J, avokkinsa M:n kanssa. Muutaman kuukauden päästä odottelemme serkkua naperoille saapuvaksi, joten jänniä hetkiä on tulossa seuraavana vuonna. Esikoinen oli tosin vähän epäileväinen, sillä kun kysyin mitä M:n vatsassa mahtoi olla, Esikoinen vastasi, että ruokaa. Ja kun tarkensin kysymystä, että mahtaakohan siellä olla vauva, Esikoinen pyöritti päätää ja sanoi: "Eeei, siellä on ruokaa."

Jouluaattona Joulupukki teleporttasi itsensä ja poronsa Mummulan etuovelle. Teleporttaaminen on nykyaikaa, vaatii vain kätevät ledivalot punaisen pipon ympärille. Lahjat tulevat kätevästi samalla oikeaan osoitteeseen. Tosin Joulun jälkeen lahjoja löytyi muutamasta muustakin osoitteesta, joten aivan täydellisesti tuo teleportti ei vielä toimi. Joulupukki hämmästyttävän hyvin tilanteen tasalla, joten tontut olivat todella käyneet kurkkimassa ikkunasta. Tai sitten Joulupukilla on profiili facebookissa? Esikoinen oli täpinöissään pukin tavatessaan. Sylissäkin oikein istuttiin ja Tosikoinen nyppi pukilta partaa tsekatakseen oikeellisuuden. Esikoiselle lahjat olivat toki tärkeitä, Tosikoinen imeskeli mielummin paperia ja lahjanaruja. Lapsoset saivat muutaman lelun ja vaatteen. Esikoinen sai vielä oikein prinsessakuteet, siivet, tiarat, korut ja kaikki, jotka vedettiin päälle heti. Vanhemmat saivat kylttyyriä, ravintelilahjakortin ja kaiken kruunaavan lastenhoitolupauksen. Jouluaattoon kuului tietysti myös joulusapuskat, napostelua iltamyöhään, saunomista ja tietysti loikoilua. No tuli sitä käytyä pulkkailemassa Esikoisen kanssa lähimäessä ja verestämässä lapsuusmuistoja. Lisäksi opetin esikoisen tekemään lumienkeleitä.

Joulupäivänä, mahat täynnä ja mielet rentoutuneena, pakkasimme taas auton täyteen saamillamme joululahjoilla ja vaatekasseilla, tavaran määrä ei ollut siis ainakaan vähentynyt lähtötilanteesta, ja suuntasimme auton Mummille ja Vaarille. Ennakkoepäilyistäni huolimatta, lapsoset nukkuivat kaksi ja puolituntisen automatkan lähes kokonaan. 10 km ennen määränpäätä alkoi takapenkiltä kuulua Tosikoisen kiljahteluja olemassaolon merkiksi, joihin Esikoinenkin heräsi ja kysyi: "Joko me ollaan perillä?" Täydellistä. Ainoastaan Mies ajaessaan kärvisteli koko matkan ilman naposteltavaa, kun en antanut pysähtyä naperoiden nukkuessa.

Perillä Mummi ja Vaari ruokkivat ja leikkivät ja viihdyttivät ja huolehtivat. Me vanhemmat pääsimme taas useamman päivän helpommalla. Osa lahjoista oli tosiaan jostain syystä tulleet Mummin ja Vaarin osoitteeseen ja lahjoja avattiin siis myös Joulupäivänä. Lempparilahjoja olivat Esikoisen kävelevä hevonen ratsastajineen ja Tosikoisen musisoiva veturi, jota me vanhemmat sammuttelimme jatkuvasti. Olisi ehkä järkevämpää antaa sen soida jatkuvasti, niin olisivat paristot kuluneen nopeammin. Ja siinähän ne päivät kuluivat liiankin nopeasti, leikkien ja syöden, pääasiassa. Parasta näissä kyläilypäivissä vanhempien mielestä taisi olla, että mahdollisuus päiväuniin oli ainakin suurella todennäköisyydellä olemassa.

Lähes viikon mittainen Jouluturnee päättyi lopulta kotimatkaan, joka sujui kohtuullisesti, kunhan vaan äiti istui takapenkillä naperoita viihdyttämässä. Kotona odotti vielä kassien purku ja pyykkivuori, mutta kyllä kotona vaan oli taas ihan mukava olla.

Joulu on ovella

Esikoinen muistuttaa joka aamu, että joulukalenteri pitää avata. Joululahjat alkavat olla ostettuna, ihme kyllä, ja suurin osa jopa paketoituna. Kuusi on koristeltuna olohuoneen nurkassa, tosin näyttää tiputtavansa neulasensa jo ennen joulua. Oliskohan pitänyt kastella sitä? Tosikoinen käy kuusta varovasti välillä tökkimässä, vaikka vähän sormen päissä pisteleekin, ja minä huristelen rikkaimurin kanssa perässä. No, eihän me joulua kotona vietetä, toivotaan että isovanhemmilla kuuset on vähän paremmalla mallilla. Muksut kulkee vähän väliä tonttulakit päässä, tai suussa. Vielä ei ole yksikään kilikello irronnut ja aiheuttanut tukehtumisen vaaraa (koputtaa pöytää).

Toisin sanoen Joulu alkaa tosiaan olla ovella. Sain jopa otettua naperoista kuvan sohvalla tonttulakit päässä, iskin kuvat joulukortin kylkeen ja ovat jo postissa menossa sukulaisia ja ystäviä ilahduttamaan. Taudeista huolimatta siis on ihan jouluinen fiiliskin, minulla siis. Johtuukohan se noista lapsista, että sitä oikein meinasi lähteä mopo käsistä. Taudit onneksi vähän himmasivat. Olisin saattanut vaihtaa verhotkin, jos nämä lasten taudit eivät olisi vieneet isointa innostusta.

Toinen kummallisuus, meikäläinen on omin pikku kätösin virkannut joululahjoja. Kyllä, tän on pakko olla jotain hormonaalista. Virkkaaminenkin lähti kirjaimellisesti myös lapasesta ja nyt kärsin kipeistä ja turvonneista oikean käden sormien nivelistä. Hyvä kun saa vaippoja vaihdettua.

Mitäs muuta, kävimme näyttämässä Tosikoisen turvonneita ikeniä oikein hammashoitajalle. Purukalustoa on siis tulevaisuudessa tulossa lisää, tai ainakin hammashoitaja niin väitti, kun tunki sormiaan Tosikoisen suuhun. Tosikoinen imeskeli hoitajan peilin kuolan peittoon ja irvisteli kumihanskojen maulle. Tosikoinen kälätti vielä hoitajalle ilmeisesti kaikki huolensa elämänsä taipaleelta, niin että hammashoitajalla teki tiukkaa saada suunvuoroa. Ja vielä taputukset päälle. Huvittavaa katseltavaa, kun 8kk ikäinen vauva saa hammashoitajan matkimaan itseään. Siinä ne sitten taputtivat vuoron perään käsiään, kun itse katselin hämmentyneenä tilannetta hieman epäluuloisena.

Tosikoinen seisoo jo todella tomerasti, kotona ei juuri ole hetkeä, etteikö jotain vasten pöngätä pystyyn. Rappusissa käytetään aitaa vakituiseen, sillä ilman, Tosikoisen löytää keikkumasta puolesta välistä portaikkoa noin parissa sekunnissa. Nykyään siis kuuntelemme vihaista kälätystä ja portin rynkytystä. Ja Esikoinen on kiukkuinen kun leluja tullaan ottamaan kädestä, vaatteista revitään ja otetaan tukea. No, ehkäpä ne siitä kohta löytävät jonkin sortin yhteisen kielen. Toivon sitä todella, muuten voi tulla aika raskasta. Silläkin uhalla, että neidit vetää yhtä köyttä ja vetää isää ja äitiä höplästä 16-0.

Mutta nyt viimeisiä joulusiivouksia tekemään. Pah. Jos saisi edes vaatteita pestyä Joulun sukulaisreissuja varten. Palaan tiedottamaan, miten lapsoset ottavat vastaan sen parrakkaan punaiseen pukeutuneen miehen 24.12. Oikein Rauhallista ja Rentouttavaa Joulua! Me odotamme mieheni kanssa sitä Joulua innolla. Ehkä sitten joskus...

Parkua, räkää ja hampaiden kiristystä

Tosikoinen roikkuu lahkeessa ja kitisee hampaitaan. Esikoinen itkee kipeää kurkkuaan ja niistää turkoosiin sohvatyynyyn niin, että siihen jää epämääräisen näköinen tumma läikkä. Yritän pysyä pystyssä samalla kun toisella kädellä pidän Tosikoista pystyssä ja toisella kokeilen Esikoisen kuumaa otsaa. Mies on linnottautunut keittiön pöydän ääreen ja yrittää saada työsähköpostia kirjoitettua samalla kun minä huhuilen, kenen vuoro on tällä kertaa vaihtaa nuoremman vaippa. Niin ja mitäs ruokaakin sitä tekis. Äänestämme äänettömästi noutoruuan puolesta. Tosikoinen saa maukasta bonaa. Ehkä bataattia ja kanaa tällä kertaa. Niistän Esikoisen räkäisen nenän lattialta löytyneellä sukalla. Esikoisen isommat itkut saadaan hiljenemään muumeilla ja ruiskullisella särkylääkettä. Mies ja minä taistelemme siitä kumpi pääsee hakemaan noutoruuan ja käymään kaupassa. Nukuttamisrutiineja ei kannata vielä edes miettiä, sillä rutiineja ei ole tai ne eivät ole voimassa. Esikoisen kainalosta saan särkylääkkeistä huolimatta tylyn lukeman ja totean, että ei päiväkotia huomennakaan. Yritän houkutella Esikoista iltapalalle, mutta ainoa mikä uppoaa on lämmin nakki ja mansikkakeitto. Nakista jää yli puolet syömättä ja keittoa löytyy pääasiassa Esikoisen rinnuksilta ja pöydältä. Esikoinen istuu surkeana keittiöpöydän ääressä ja sanoo: "Minua itkettää koko maailma".

Ja vieläkin ylemmäs

Tosikoinen on ennättänyt tähän päivään mennessä jo 8kk ikään. Kauheeta kun aika kuluu nopeaan. Ihan hirvittää. Kohta jäävän vanhempain vapaat ja tipahdamme onnellisesti kodinhoidon tuen piiriin. Ah näitä ihania kelan nimityskukkasia ja ah niin huikeita tukia kotona 24/7 ilman luontaisetuja ahertaville vanhemmille.

Tosikoinen on siirtynyt jo seitsemän kuukauden iässä seuraavalle tasolle, joka piristää kummasti äidin ajatusmaailmaa. Tai ehkäpä on juuri siinä, että enää ei ehdi muita asioita niin ajattelemaan. Tosikoinen meinaan päätti sitten ruveta seisomaan noin pari viikkoa konttaamisen aloituksen jälkeen. Innostavana tekijänä Miehen vanha punainen rahi, joka tyypillisimmin sijoitettuna keskelle olohuoneen lattiaa. Sinänsä positiivista neidissä on se, että hän osaa tyylikkäästi kaatua kierähtämällä. Isoimmilta kolahduksilta on siis säästytty. Tämä on luksusta kun muistelee Esikoisen vastaavaa vaihetta. Seisomaan ruvettiin jo puolen vuoden iässä ilman minkäänlaista tolkkua korvien välissä ja kaatumiset suoritettiin suorin vartaloin ilman minkäänlaisia suojaheijasteita. Muutenkin liikkeissään Tosikoinen vaikuttaa hieman enemmän harkitsevalta verrattuna Esikoiseen.

Ja täytyyhän sitä vielä paljastaa tosikoisen kriittiset mitat. Eli 8kk iässä neiti painoi huikeat 9950g ja pituutta oli tasan 70cm. Vaaka selvisi mittauksesta vielä hengissä ja vaatekoko on tällä hetkellä noin 74cm, sillä leveyteen kuluu ne muutaman ekstrasentit. Myös purukalusto on kehittynyt mallikelpoista vauhtia, Yläikenessä pilkistelee hieno neljän hampaan rivistö ja alaleukaan taitanee tupsahtaa lisänastoja aivan lähiaikoina. Tämä toisaalta ei ilahduta, sillä vanhemmathan nämäkin hampaat kärsivät. Kauniita unia vaan teillekin.